tiistai 28. tammikuuta 2014

"Onni alkaa arjesta"

Reippaan ulkoilun jälkeen maistuu esimerkiksi broilerkiusaus hyvin!
Vaikka sanoinkin, että pakkasilla täytyy vaan pukeutua paremmin ja ettei ole huonoja kelejä, on vain keleihin sopimattomia vaatteita, niin kyllä vaan tälläinen -5-10 astetta on se "the talvikeli" jota minä ainakin henk.koht aina odotan! Jos oikein nirsoilemaan alkaisin, niin toivoisin vielä 5-10cm lisää lunta, mutta kyllä tämäkin määrä riittää jo ties mihin. 

Koirieni puolesta olen kantanut hieman huonoa omaatuntoa nyt toisen lapsemme syntymän jälkeen (no joo,syksy meni hyvin kun olivat sorsa-/kyyhkysmetsällä lähes joka ilta, mutta sen jälkeen), kun tuntuu ettei aika vaan millään riitä niiden kanssa harrastamiseen.  Yrittäjämieheni tekee pitkiä päiviä ollen päivittäin poissa klo 06-19 joten eipä noiden aikojen ulkopuolelta kauheasti edes treenivuoroja (saati -motivaatiota) edes löydy. Ajokoira toki pääsee joka viikko muutaman kertaankin metsälle, mutta tollereiden treenaaminen tokossa ja agilityssä on kyllä jäänyt vähiin.  Toisaalta, olen siitä mieltä että ne hienoluonteisimmat koirat kestävät kyllä myös elämässä tapahtuvat muutokset, olivat ne sitten mitä vaan ja kunhan perustarpeet tulevat täytetyiksi.  Mutta onhan tuo hurja muutos joka iltaisiin treeneihin tottuneelle koiralle olla pelkän lenkkeilyn varassa.  Nyt olen kuitenkin löytänyt tähän ratkaisun, nimittäin nyt kun on lunta niin tollerit pitävät suuresti vetohommista!  Ostin molemmille vetovaljaat ja nyt ne sitten saavat vetää Niiloa rattikelkalla tai potkukelkalla :) Aamulenkin jälkeen kun saadaaan Otto-vauva nukkumaan, valjastetaan "tollot" kulkupelin eteen ja kierretään mönkkäririnkiä ympäri.  Lisäksi ollaan Niilon kanssa kunnostauduttu noutotreeneissä, Niilo vie dameja metsään (3v pojanklopin mielestä varsinkin niiden piilottaminen kannonkoloihin yms on huippuhauskaa) ja sitten tollerit pääsevät töihin!  Eli nyt ei tarvitse niiden joutenolosta kantaa huonoa omaatuntoa minunkaan! Huippua, nyt vielä vähän lisää lunta niin päästään koirien kanssa järven jäälle hiihtämään!
Niilon kanssa kokataan joka päivä.  Tänään tehtiin värikästä broilerkiusausta ja peuranjauheliha-makaronilaatikkoa.  Niilo on oikea apupoika-Antero.  En ehdi kuin ottaa ensimmäisen mittakupin tai kipon esiin niin jo ollaan essu kourassa vessassa pesemässä käsiä.  Ja joka päivä sama kysymys, "pesenkö palasaippualla" :D Joka ainut päivä tuota asiaa täytyy kysyä, vaikkei muita vaihtoehtoja ole, nimittäin nestesaippuat on muutaman "oho, tää lavuaari tulvii, mulla meni tonne koko pullo saippuaa"-tapaturman jälkeen nostettu sen verran ylös että ne ovat poissa laskuista.  Mutta joka päivä asiaa täytyy silti ilmeisesti kysyä kun aina sieltä vessasta jotain huikkaillaan.  Kaikessa mukana ja välillä apuna, välillä hiukan hidasteena, mutta yhdessä tehden opitaan.  Niilolta sujuu jo sähkövatkaimen käyttö, raastaminen, pikkuveitsellä pilkkominen ja ainesten mittaaminen.  Toivottavasti saisin pienen ruoanlaittokärpäsen molempiin poikiin sitten joskus istutettua, eivätkä pojat oppisi että ruoka vain ilmestyy valmiina jostain pöytään.  Metsästävissä perheissä tosin ruoan laitto alusta alkaen itse on vissiin enemmän sääntö kuin poikkeus joten sinällään mitäänna ainutlaatuista meissä tuskin on tämä(kään) asian suhteen :) Siinä suhteessa ollaan kuitenkin hassu perhe, että mies metsästää ja minä olen kasvissyöjä.  Nykyisin tosin syön myös kalaa ja välillä kanaa ja käytän myös maitoa ja kananmunia, mutta punaista lihaa ei lautasellani ole ollut 15 vuoteen.  Vaikka aikanaan tein ihan eettisten periaatteiden vuoksi päätöksen alkaa vegetaristiksi (silloin en käyttänyt mitään eläinkunnan tuotteita), sopii metsästys kuvioon kuitenkin melko hyvin, sillä mikäs sen paremmin elänyttä lihaa olisi kuin riistanliha.  Pojille syötän riistanlihaa paljon mieluummin kuin suojakaasuun pakattuja sika-nautajauhelihoja ja ilmeisesti myös maku esimerkiksi peuran jauhelihassa on erilainen kun se maistuukin paljon paremmin.  Puhtaat raaka-aineet ovat muutenkin sydäntäni lähellä ja kesät kuluvatkin yrttejä ja kasviksia kasvattaen.  Jos vaan olisi mahdollista, niin meillä varmaan olisi pari kanaa ja lehmä takapihalla, mutta onneksi se ei ole sekä ajan että tilan puolesta :)

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Puuro miehen tiellä pitää - ja koiratkin!

Otto 9kk syö puuronsa marjojen kera
Puuro, tuo muinaisjäänne ja sota-ajan muisto, viihtyy meidän perheen ruokapöydässä yhä.  Otto 9kk syö aamupalaksi luomukaurahiutaleista ja äidinmaidosta tehtyä puuroa, johon lisätään joko hedelmäsosetta tai marjoja tai molempia.  Hiutaleet hienonnan isoissa satseissa blenderillä hiukan hienommaksi, tosin nyt menee jo hienontamattakin kun hauduttaa vaan puuroa sen verran että se pehmenee tarpeeksi.  Iltaisin Otto syö Nallen pikariisihiutaleista äidinmaitoon tehtyä riisipuuroa yleensä päärynäsoseen kera.  Soseisiin ja muutenkin vihannes- ja liharuokiin nuivasti suhtautuva pikkumies syö kyllä puurolautasensa tyhjäksi lähes aina, joten olen sitten halunnut tehdä puuroista mahdollisimman ravitsevia ja siksi käyttänyt pakastimeen pumppaamiani maitoja niihin, kun ei niille muuta tarvettakaan ole ollut..
Niilo 3v syö mieluiten kaurapuuroa jossa on ruisleseitä mukana, siis Nallen kaura&ruis-hiutaleita itsetehdyn omenasoseen kera.  Myös tavallinen kaurapuuro maistuu.  Vispi- ja mannapuurot jäävät (äidin harmiksi, koska ne taas ovat minun herkkupuurojani) lautaselle, joten joka päivä syödään ainakin iltapuuroksi kaura&ruispuuroa.  Aamuisin saatetaan syödä puuron sijaan myös viiliä tai leipää, mutta nukkumaan ei Niilo voi kuulemma mennä ilman puuroa.. ;) Meillä oli jossain välissä kausi, ettei puuro tahtonut upota Niilolle joten pidettiin muutaman viikon tauko, mutta nyt taas on ainakin vuoden päivät syöty joka ilta puuroa.  Ai miten niin lapset rakastavat niitä ihan tavallisia arjen rutiineja? ;)
Myös koirat saavat usein puuroa, niille käytän neljän viljan hiutaleita jotka haudutan tosi hyvin (n.20min) ruoansulatuksen edistämiseksi.  Lisään joukkoon n.kilon hevosenlihaa, jota ostamme mieheni metsästyskaverilta sekä parista porkkanasta tehdyn porkkanaraasteen. Lihan ei ole tarkoitus kypsyä vaan vain sulaa, kun laitan sen jäisenä puuron joukkoon Lisään loppuvaiheessa vajaa 1dl rypsiöljyä ja 3-4rkl lohiöljyä ja kerran viikossa pari kananmunaa.  Tähän satsiin sekoitetaan myös kaikki koirille sopivat ruoanjämät, jääkaapissa vanhentuneet viilit yms. Oikea sekametelisoppa siis!  Mutta hyvin maistuu koirille, tälläinen satsi kestää 3:lla koiralla 3 ruokintakertaa eli meillä koirat saavat ruoan kahdesti joten tämä riittää 1,5 päivää ja yhden aterian saavat sitten nappuloita (tällä hetkellä Profinen Energy Chicken&Potatoes-raksuja) tai lihaa ja kasvissosetta, johon laitan salaattia, porkkanaa, kurkkua, omenaa ja joskus banaania tai kesäkurpitsaa.  Myös ihmisiltä jääneet keitetyt perunat tai makaroonin/riisinloppu menee koirien kasvissoseen joukkoon.  Lisäksi meillä koirat saavat paljon raakoja luita, mutta varsinaiseen barffaukseen minulla ei tällä hetkellä aika (tai pakastintila) riitä.  Hevosenlihaa meillä on nyt pakastin täynnä kun saatiin sitä edullisesti iso satsi, mutta ostan myös kennelrehun autolta koirille lihoja ja ne saavat myös riistanlihaa. Monipuolisuus  kaiken a ja o eikä meillä ole ripuleita tai allergioita kenelläkään koirista.  Samaa monipuolisuutta koitan myös pojilla toteuttaa ja ainakin toistaiseksi ollaan selvitty täysin ilman allergioita tai ruoka-rajoitteita myös heidän kanssaan :) Uskon että geenien lisäksi myös sillä että jo raskaus- ja imetysaikana äiti syö monipuolisesti ja lasten annetaan mönkiä maassa ja hankkia sitä vastustuskykyä (kiitos kuuluu myös koirille joiden tassuissa niitä mikrobeja tulee) ei ainakaan voi pahasti haittaa tehdä ja metsään mennä.. :) Teen myös vauvalle aina soseet itse, purkkisapuskoja syödään vain reissussa, joten sitäkin kautta niitä pöpöjä tulee kun ruoka ei ole liian käsiteltyä ja puhdasta.  Molemmat pojat syövät maitohappobakteereja, Niilolle menee tällä hetkellä Bioteekin Probiootti-kapseli, josta laitan jauheet puuron päälle menevän omppusoseen joukkoon ja Otolle menee Biolatte Original L-jauhe, jonka sekoitan vesitilkkaan ja annan lusikalla. Lisäksi olen jo molempien odotus- ja imetysaikana syönyt itse tuota Bioteekin Probioottia ja kalaöljykapseleita rasvahappojen runsaan saannin turvatakseni.  Nyt Niilolle menee Eskimokids-kalaöljy, jossa on mukana myös d- ja e-vitamiinia.  Ottokin aloittaa saman öljyn kunhan täyttää vuoden.  Näillä eväillä meillä on nyt kaksi reippaasti kasvavaa, tervettä poikaa, en tiedä mikä osuus on geeneillä ja mikä näillä toimenpiteillä (ja puhkeaako allergiat heti tämän tekstin julkaistuani), mutta eipä noista "tukitoimista" ainakaan pahasti haittaa ole! :)
Koirien puurosatsi

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Koiranäyttelyssä

Bimbo ja lepakkokorvat

Bimbo ja Luca
Sunnuntaina oltiin Turussa koiranäyttelyssä Niilon ja Nikon siskontytön, Millan kanssa.  Olin ilmoittanut paikalle Lucan ja Nancin, joilla molemmilla oli vielä ilmoittautumishetkellä mukavat turkit.  Kunnes tuli ensin leudot ilmat, joiden aikana Nanci tiputti KAIKEN pohjavillan pois ja sitten kylmät, jolloin Nanci ei ehtinyt vielä kasvattamaan uutta, mutta Luca ehti tuplaamaan oman pohjavillansa.. Oli siis melkoisen karvainen kaveri mulla, kun otettiin sitten vaan Luca mukaan.  Lucan arvostelu sanoi : " Keskikokoa kookkaampi, varsin voimakasrakenteinen, hieman pitkälinjainen uros, jolla hyvä, täyteläinen runko.  Voimakas, hieman leveäkalloinen pää.  Hyvä ylälinja.  Hieman pysty olkavarsi.  Ikäisekseen vielä varsin kepeät liikkeet.  Erittäin runsas karvapeite." Tulokseksi EH, tuomarina Jaana Hartus. 
No joo, liikkeet todella olivat kepeät, kun puolet ajasta laukattiin ja puolet peitsattiin.  En tiedä onko Luca hiukan jumissa selästä, täytyy varata sille hierojalle aika, kun kovin mielellään peitsaili, vai johtuiko se vaan siitä ettei Luca ole hetkeen hallinäyttelyissä ollut.  Aika menoa oli enkä saanut jarrutettua millään tän höyryveturin menoa! :D
Niilo viihtyi näyttelyssä niin hyvin ettei olisi millään suostunut lähteä kotiin, vaikka väsymyskin jo painoi.  Koskelle asti sinnitteli hereillä, vaikka sai pehmiksenkin palkaksi jotta sain hänet lahjottua pois kehän laidalta.. Joskus täytyy alentua näihin keskinkertaisen vanhemmuuden maneereihin kiristykseen, uhkailuun ja lahjontaan.  Meillä niihin turvaudutaan kyllä melko usein.. ;)

On muuten ollut hauska seurata, miten tuollaisen 3-vuotiaan leikki on kehittynyt, kun nyt leikitään jo omassa huoneessa pitkiä aikoja ja höpötys vaan kuuluu.  Aikuista ei tarvita enää kuin korkeintaan "aloittamaan leikki" ja sama leikki jatkuu pitkäänkin ja myös taukojen jälkeen palataan leikkiin, ei siis aina aloiteta enää uutta.  Niilolla on muutenkin voimakas mielikuvitus, kuten jo aiemmin kerroin noista mielikuvituskavereista ja keksityistä tarinoista.  Niilo leikkii tällä hetkellä mielellään kaikilla koottavilla jutuilla, kuten pikkulegoilla ja brion buildereilla.  Rakentelee jo legoista yksinään ties mitä ja buildereilla tekee mieluiten ajoneuvoja yhdessä isän kanssa.  Myös askartelu ja muovailu ovat kovasti pojan mieleen.  Tällä hetkellä hitti on "taikahiekka" jota tilasin lelukutsuilta.  Sillä tehdään ties mitä rakennelmia.  Kokattua en saa mitään ilman apupojan apua ja muutenkin  Niilo ehtii "avustaa" ties missä.. Aina ei niin loistavasti suju mutta yritetty on ainakin :D

Meillä oli viikonlopun hoidossa bc-sijoitusnarttuni Bimbo eli Myrock's Lucky Bastard.  Bimbo asuu emänsä Fiirun kanssa tässä lähellä ja Bimbon omistaja lähti laivalle joten Bimbo tuli pariksi yöksi meille kylään.  Voi mikä hassunhauska neiti Bimbo olikaan! :D Sopeutui niin loistavasti tähän meidän sakkiin, etten meinannut pois antaa.. Leikki innokkaasti Niilon kanssa, kävi nätisti Ottoa katselemassa, sopi yhteen kaikkien meidän koirien kanssa ja nukkui kiltisti yöt ja täysin sisäsiistikin oli jo vaikka on 8kk ja olisi voinut olla jotain muutakin vieraassa paikassa.  Tosi hauska tyttönen, ja mulle iski pienenmoinen pentukuume kun muistin taas, miten hauskaa tuollaista pentua on treenata kun harjoiteltiin targettia naksuttimen kanssa ja Bimbo hokasi sen heti!  Pennun opettaminen on kuin piirtäisi puhtaalle paperille asioita ja toinen on vielä niin tohkeissaan siitä että saa oppia :) Mahti pentulainen! :)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Pilottitestiä ja harjoittelua

Tämä päivä kului koirahommissa, nimittäin Kennelliitto valmistelee jalostustarkastusta jalostukseen harkittaville koirille ja tänään olimme mukana pilottihankkeessa koskien jalostustarkastusten käyttäytymisosiota.  Tästä on vielä pitkä matka varsinaiseen jalostustarkastukseen, mutta taustalla tapahtuu koko ajan kyllä..
Mulla oli mukana tolleriurokseni Luca, joka omaan Hessu Hopomaiseen tapaansa vihelteli testin läpi ilman sen suurempia kommervenkkejä.  Eihän Lucaa vieraat ihmiset tai äänet saa hätkähtämään ja kohderyhmänä tuollainen 8-vuotias, aikansa aktiivikäytössä ollut, paljon nähnyt herrasmies olikin tietysti hiukan väärä, kun ei mitään räjähtäviä reaktioita oikein voinut odottaakkaan (paitsi vieraan ihmisen käsittelyssä mua aika hiukan nolotti Lucan syöksyminen syliin, heittäytyminen selälleen ja kieriminen ja röhkiminen)..  Mutta saatiinpahan kokemusta testin järjestämisestä ja tiedetään mitä itse tehtäisiin omalla porukalla paremmin tai mitä voitaisiin muuttaa jotta testi olisi omalle rodulle mahdollisimman sopiva.  Tai testi on väärä sana, kyseessä ei ole koe, eikä testi, sinne ei mennä testaamaan mitään koiran taitoja tai omistajan koulutuskokemusta, vaan halutaan nähdä miten koira reagoi ihan tavallisiin arkipäivän asioihin, kuten vieraisiin ihmisiin, vieraaseen koiraan, ääniin, ihmisjoukkoon, erilaisiin alustoihin jne.  Tästä tulee varmasti juttua pian ainakin Koiramme-lehteen ja luultavasti myös omaan rotulehteemme, kunhan pyörät pyörtähtävät taas hiukan eteenpäin!

Pojilla olikin sitten miesten ilta kun olivat keskenään täällä kotosalla.  Niilo ei ollut suostunut syömään Nikon ehdottamaa iltapuuroa, joten puuron keittoonhan se oli minun ryhdyttävä kun pääsin kotiin.  Ja sitten vielä Ottoa syöttämään, kun oli niiiin kauheassa nälässä pidetty eikä yhtään maitoa muka annettu :D Voi näitä mun mammanpoikia!  Kai se äitin tekemä puuro vaan sitten on niin paljon parempaa.  Nikolta kysyin että oliko ollut helppo ilta, aika touhua kuulemma oli taas ollut.  Mietittiin sitten samalla, että jos palaisin suoraan äitiyslomalta töihin, niin olisin kotona enää 3 viikkoa.  Aika hurjaa olisi Ottoa kuvitella hoitoon laitettavan tässä vaiheessa, kun toinen on vielä niiiiiiin pieni... Niilo sanoi, ettei aio mennä ikinä enää hoitoon eikä kuulemma kouluunkaan, ajelee vain formulalla ja Otto pikkumönkkärillä.  Ja mä kuulemma hoidan heitä ihan aina täällä kotona.  Päädyttiin sitten kompromissiin että vähän tarttee kuitenkin kouluja käydä jotta osaa laskea miten nopeasti mihinkin kurviin voi ajaa ja kuinka pitkälle bensa riittää.  Ja hoitoonkin voisi mennä jos mummi tulisi sinne kanssa.  Poikien mummi on siis lastentarhanopettaja naapurikunnassa, mutta Niilo koittaa kovin hankkia mummille siirtoa tänne Tammelaan.. Hauskoja tarinoita tulee muutenkin tuollaisen 3v:n suusta ja mielikuvitus laukkaa todella!  Tämä näkyy esimerkiksi mielikuvituskavereiden määrässä, Niilolla on mielikuvituskavereita "Leo" ja "kahdeksan Niiloa".  Mulle ei ole vielä ihan selvinnyt, ovatko "kahdeksan Niiloa" oikeasti niin monta eri henkilöä vai onko kyseessä vain yksi tyyppi, mutta Leo ja kahdeksan Niiloa esimerkiksi ohittelevat autolla, joutuivat poliisin pysäyttämiksi, piirsivät Niilon rumpuihin tussilla ja repivät suirun tapettia Niilon sängyn vierestä.  Aika tyyppejä..  "Ohita äiti toi auto"! -"En mä kun ei tässä voi ohittaa".. -" Leo ja kaheksan Niiloa olis ohittaneet jo"... Niimpä.. :D

tiistai 14. tammikuuta 2014

Pakkasenpuremat

Niilo, Nanci ja Luca

Sininen enkeli :D
Koirat viihtyvät tarhassa pakkaskelilläkin :)

Voihan pakkaset ja niihin hajoilevat immeiset!  Voin kertoa teille pakkasessa paleleville pari vinkkiä :
* Talvi tulee joka vuosi, ihan joka vuosi, ennemmin tai myöhemmin, mutta se tulee
* Alennusmyynneistä löytää kukkarolle sopivia lämmikkeitä hyvin
* Kannattaa satsasta ulkovaatteissa laatuun ja toimivuuteen, muuten ulkoilu jää tai on epämiellyttävää
* Ja vielä : Talvi tulee joka vuosi!

Hauskaa lukea sosiaalisesta mediasta samanmoista ilmiötä kuin kesän helteillä, pari päivää kovempia lukemia mittarissa niin jo alkaa valitus :) Kaikella rakkaudella kanssaihmisille, mutta suosittelen pukeutumaan säänmukaisesti niin ei tule hätä käteen vaikka auto jättäisi tien päälle tai kämpässä olisi aamulla kylmä.  Itse hamstrasin jo viime keväänä aleista meille kaapit täyteen toppakamaa ja nämä pakkaset ajoittuivat loistavasti taas tämän vuoden alennusmyyntien jälkeen.

Tänään vietiin koirat kunnon lenkille Niilon kanssa kun Otto nukkui vaunuissa.  Lumi pöllysi ja koirat nauttivat!  Niko huolehti omalta osaltaan koirien liikutuksesta viemällä Sennin ajoon.  Tänään heille ei saalista tullut mutta saipahan Senni liikuntaa, nyt se makoilee ihan reporankana tuossa kodinhoitohuoneen matolla.. Hauska koira tuo ajokoira siinä mielessä, että sen turkki on tosi tiheä ja lyhyt mutta kylmä sille tulee vasta lähempänä 30 pakkasastetta, siihen asti se mieluummin loikoilisi tarhassa kuin olisi sisällä.. Meillähän on koirilla 2 tarhaa, Luca ja Nanci ovat toisessa ja Senni toisessa.  Juoksun aikaan laitan Nancin Sennin kanssa mutta kolmannesta tarhasta kyllä haaveilen.  Koirilla on kopit puuvajan toisella puolella niin että ne pääsevät sinne sisälle ja siellä on koppien välissä verkolla suojattu patteri joka pitää kopit +10 asteessa.  Kuivikkeena pohjalla on vanhat räsymatot joiden päällä on ruti-rexiä, raikkaan tuoksuista puukuitua joka pitää koirat ja kopit kuivina ja hyväntuoksuisina.  Ovimateriaalina kopeissa on samaa kumia jota käytetään lehmien pihatoissakin, joka siis eristää lämpöä.  Luca ja Nanci ovat yöt sisällä ja näillä kovilla pakkasilla myös Senni, mutta kesällä ne ovat tarhassa välillä yötkin.  Tarhat helpottavat kyllä meidän arkea huomattavasti, mutta eiväthän ne lenkkiä missään nimessä korvaa, sen verran pienet ovat ettei niissä vallan voi asua :)

Miten te pärjäätte pakkasilla ja onko teillä innokkaita ulkoilijoita vai oleiletteko lasten ja koirien kanssa mieluummin sisällä?

maanantai 13. tammikuuta 2014

Jiihaa, lunta!


Vihdoinkin sitä saatiin tänne Riihivalkamaankin, siis lunta!  Pari päivää tästä ilosta ollaan jo nautittu ja muutamat lumityötkin ehditty tekemään.  Naapurissa asuva mieheni eno kyllä kiltisti käy meidänkin pihasta lumet traktorillaan pukkaamassa, mutta Niilon suosikkiharrastus on tämä "lumiointi" joten pakkohan sitä on päästä pojan tekemään!  Tänään käytiin kunnolla ulkona ja ekaa kertaa tänä talvena joutui miettimään varsinkin Oton kylmänkestävää vaatetusta.  Tuollainen pikku-ukko kun lähinnä istuskelee vaan pulkassa tai rattaissa, niin ei lämmin pääse tulemaan toisin kuin isoveljellään joka on oikea hikipää.  Olen tykännyt molemmilla pojilla Molo kidsin haalareista ja ostinkin Otolle turkoosin pyxiksen joka tuossa profiilikuvassanikin näkyy.  Niilolla on yksivetoketjuinen polaris-malli.  Pyxiksen suurin etu on aivan loistava tuulilukko kauluksessa, toisin kuin Ticketin haalareissa se on mitoitettu juuri sopivan alas joten ei tule ärsyttävästi litistämään leukaa.  Meillä oli tänään -12 astetta mutta mukavasti se Otto veteli ensin yhdet päikkärit autossa villashaalin sisällä ja toiset vaunuissa.  Haastetta pukemiseen tuon liikkumattomuuden lisäksi tekevät nuo pitkät päikkärit, sillä pelkään paleltumista kun Otto nukkuu 3-4 tunnin päikkäreitä kelissä kuin kelissä ulkona.  Meillä on kyllä paksu untuvapussi siellä mutta naama jää aika paljaaksi.. Hyvin on iho kuitenkin kestänyt kun joka ilta muistaa rasvata.  Vannon myös kerrospukeutumisen ja varsinkin merinovillan nimeen, meillä on Otolla merinovilla body ja -sukkikset sekä tumppuja, sukkia yms kyseisestä materiaalista.  Niilolla taas on alla tekninen alusasu ja kevyemmillä pakkasilla joko college-vaatteet tai kevyemmät sisävaatteet ja fleecehaalari, kovimmille pakkasille ja metsästysreissuille on Kivatin villahaalari.  Lisäksi merinovillaa kaulaan, hanskojen alle merinovillasormikkaat ja merinovillasukat kenkiin. 
Meillä tosiaan varsinkin tuo 3-vuotias Niilo on sen verran vauhdikas kaveri, että ulos on mentävä joka päivä.  Reilu kuukausi sitten koitettiin jättää ulkoilu kerhopäivän päälle väliin, ajattelin josko kerho olisi väsyttänyt, mutta tultiin siihen tulokseen että ei taas hetkeen kokeilla ulkoilun väliin jättöä.  Koirat toki tykkäävät, kun pääsevät joka päivä vähintään viereiselle pellolle juoksemaan, ja tonttimme takana kulkee hevosten harjoitusrata jossa on kiva lenkkeillä kun voi pitää koiria irti pelkäämättä vastaantulevia autoja.  Senni-ajokoiraa ei tietenkään voi irti laskea, mutta Senni lenkkeilee sitten remmissä tollereiden ollessa vapaana, ehkä hiukan epäreilua mutta onneksi Senni on niin sopeutuvainen ja nöyrä ettei pidemmän päälle jää vihoittelemaan.  Tänä syksynä päästiin toissapäivään asti lenkille niin että Niilo pyöräili ja Otto oli rattaissa mutta nyt on  ehkä otettava tuplarattaat hetkeksi käyttöön ennenkuin kunnon pulkkakelit (tai siis stigakelit) alkavat.  Meillä on Phil&Ted's Vibe v2 -tuplarattaat pojilla ja niitä käytin jo viime talvena Niilolla kun lenkkeiltiin, joten lumessa ne on tullut jo testattua ja mukavasti kulkivat ihan sohjossakin.  Saapas nähdä, miten kulkevat nyt kun painoa on hiukan enemmän, ei ole mikään ihan kevyt kuorma meikäläisellä työntää.. ;)  Jos osoittautuu mahdottomaksi niin täytyy sitten pakata koko konkkaronkka autoon ja ajella vaikka hiekkakuopille mäenlaskuun ja koiria juoksuttamaan! 
Ihanaa muuten, kun saatiin oma automme takaisin, siihen vaihdettiin uusi takaluukku kun Niko peruutti omalla autollaan mun autoa päin.. Ja viikon päivät porskutin pienellä Skoda Citigolla, luojan kiitos sain edes sellaisen kun mua ensin peloteltiin Ford KA:lla, eli kaksiovisella autolla.. Onko kukaan koittanut virittää hujoppia joka painaa 18kg ja on 10cm ikäisiään pidempi turvavyöistuimeen ja hieman tuhtia pikkuveljeä joka painaa yksistään jo 12,5kg plus turvakaukalo vajaan 5kg, pikkuauton takapenkille ilman takaovia?  Huokailuni puhelimessa kuulosti ehkä tarpeeksi epätoivoiselta, joten sain sentään neliovisen auton, joka vaan oli litistetty sekä keulasta että perästä :) Mulla kun on vuoden vanha Skoda Octavia, niin olen tottunut että mukaan saan helposti pojat takapenkille, hoitolaukun apukuskin paikalle, takakonttiin 2 koiraa, Niilon polkupyörä ja Oton rattaat.  Jos oikein hätä tulee, niin Luca tai Nanci voi matkustaa apukuskin jalkatilassa, jolloin saadaan koko komppanja pakattua kyytiin.  Sanomattakin siis selvää, että vähän aiheutti päänvaivaa tuollainen minikaara.. No, selvittiin siitä viikosta kuitenkin ja nyt mun ei tarvitse kirjoittaa autoni takaikkunaan lappua että "ei, en peruuttanut mitään päin vaan mieheni peruutti lava-autollaan minua päin".  Koska kaikkihan luulivat, että minä olen pakittanut johonkin autollani.. Yhtään kolaria en ole vielä ajanut 10-vuotisen kuskinurani aikana, enkä ajatellut lähiaikana ajakaan!  Toivotaan että olisi yhtä hyvä onni myötä tässä asiassa jatkossakin!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Oma blogi

Nyt mä sen tein, oman blogin meidän porukalle!  Kotisivujeni www.kennelmyrocks.com päivitys on jo pidempään osoittautunut täysin mahdottomaksi tehtäväksi kotikoneeltani.  Aiemmin päivitin ne aina vanhemmillani vieraillessani, mutta nyt ne eivät edes aukea siellä joten josko sitten tämä blogin pito edes olisi hieman helpompi tapa päivittää meidän jengin kuulumisia!

Mitäpä meille kuuluu.. Meillä on tosiaan vauhdikas perhe, johon kuuluvat kirjoittaja eli äiti-Johanna, isä Niko, pojankoltiaiset Niilo 3v ja Otto 8kk, novascotiannoutajat Luca (Hedera's Esprit de Corps) ja Nanci (Objibwa's Venancia NiBa) sekä suomenajokoira Senni (Jenni).  Lisäksi muonavahvuuteemme kuuluu ajoittain myös siskoni luona eläkepäiviään viettävä bordercollie Oona (Demssin Jamboree).  Asustelemme omakotitalossa keskellä maaseutua Tammelassa, Forssan vieressä.  Meillä on iso tontti metsän keskellä, koirilla paljon tilaa juosta ja omat tarhat joissa koirat yleensä viettävät päivät.  Mieheni metsästää koiriemme kanssa ja minä treenailen verijälkeä eli mejää ja pikkuhiljaa teen paluuta äitiyslomalta tokon pariin.  Harrastan myös ratsastusta, mutta tällä hetkellä polveni on niin sökönä, ettei sitä usein tule hevosen selkään noustua. Kesäisin ajelen moottoripyörällä, tallissa seisoo nyt talvilomalla Harley Davidson Sporster 883 joka on ollut minulla 5 vuotta.  Olen äitiyslomalla ja kotona poikien kanssa, tarkoitus olisi olla ainakin ensi syksyyn asti hoitovapaalla työstäni Scandic Forssan vastaanottopäällikkönä.  Käymme poikien kanssa MLL:n perhekahvilassa ja Niilo käy seurakunnan kerhossa harjoittelemassa ilman äitiä ryhmässä toimimista.  Yhdistystoimintakin on minulle tuttua, toimin mm. MLL Tammelan paikallisyhdistyksen hallituksessa ja Novascotiannoutajat ry:n jalostustoimikunnan puheenjohtajana ja jalostusneuvojana.  Tylsää ei siis ihan helposti tule!  Rakastan siistiä kotia ja ruoanlaittoa ja erityisesti helpot arkiruoat ovat sydäntäni lähellä, teen aina viikonloppuisin seuraavan viikon ruokalistan ja sormeni syyhyävät erilaisten reseptien muokkailua ja kokeilua!  Pojat ovat kaikkiruokaisia, Niilo 3v kertoi neuvolassa suosikkiruoakseen "ton perunamuusin ja ton kalan, sellasen punasen" eli siis uunilohi ja muusi uppoaa parhaiten.  Meillä käytetään ruoanlaitossa paljon riistanlihaa ja kalaa, koska itse en syö lainkaan punaista lihaa.  Otto 8kk syö jo kaikkea mitä tarjotaan, paitsi maitotuotteet odottavat vielä 10kk ikää.  Kasvikset, hedelmät, lihat, kala, kananmuna jne ovat testattuja ja hyviksi todettuja :) Puurot uppoavat parhaiten ja sormiruoka, soseet hiukan huonommin mutta joka tapauksessa juuri oltiin 8kk neuvolassa ja saatiin mitoiksi komeat 12,5kg ja 76cm että kyllä sinne mahaan jotakin menee, ainakin rintamaitoa ja ne puurot. 
Meillä myös koirat syövät pääosin raakaruokaa ja kotiruokaa, raksuja saavat vain muutaman kerran viikossa.  Nyt meillä on pakastin täynnä hevosen jauhelihaa kun tutulta sitä saatiin, siitä teen puuroja ja kasvissoseiden kanssa mössöä.  Paljon öljyä ja kananmuna tai pari joukkoon ja valmista on! Aiemmin syötin koirat vallan barffilla mutta lasten tultua on intoni suuntautunut kotitekoisiin soseisiin ja kotiruokaan, joten koirien osaksi on sitten jäänyt hiukan helpompi ruokintatyyli.  Ihan hyvin näyttää tämäkin sopivan, kaikilla koirilla oli tosi upeat turkit mutta Nanci-pentele meni omansa pudottamaan juuri sopivasti ennen Turun näyttelyä ensi viikonloppuna!  Hurjaa muuten, että Luca menee siellä ekaa kertaa veteraaneihin, mun ikinuori on jo 8v! :)
Kasvatan novascotiannoutajia ja bordercollieita pienimuotoisesti ja on minulla ollut siskoni koiran, Adan, lancashire heeler-pennut meillä myös kasvamassa.  Kevääksi minulla on suunnitteilla tolleripentue, bordercollie-pentueita minulla ei ole suunnitteilla ainakaan vuoteen tai pariin.  Kasvatuksellisista tavoitteistani voi lukea helpoiten kotisivuiltani http://www.kennelmyrocks.com/pentujapuppies.htm

Mitäpä meistä muuta.. Meillä on sellainen vauhdikas perhe, tykkäämme ulkoilla paljon ja pojat vaativat fyysistä tekemistä hyvin paljon.  Hiukan villejäkin ovat, mutta tykkäävät kyllä rauhoittua lukemaan satuja ja käpertyä syliin.  Niilo käy liikuntaleikkikoulussa, uimassa ja sunnuntaisin vedämme MLL:n liikuntavuoroa jossa alle kouluikäiset lapset pääsevät liikuntasaliin riehumaan ilman sen suurempia tavoitteita tai paineita.  Kunhan pidetään hauskaa ja hiki virtaa :)  Olen hurahtanut lastenvaatteisiin ja meillä onkin niitä vinot pinot jo kertynyt koska ostoshullun äidin lisäksi pojat ovat huippunopeasti venyvää sorttia, joten sivuun saa pieneksi jääneitä siirtää harva se päivä.. Suosikkimerkkejäni ovat Polarn O.Pyret ja Villervalla, uusimpana ihastuksena myös Pomp de Luxe.  Ulkovaatteissa meillä suositaan välikausivaatteissa Po.pin vaatteita ja toppavaatteissa Ticket to Heavenia ja Molo Kidsiä, jotka sopivat näille hujopeille malleiltaan minusta hyvin.  Mottoni on "ei ole huonoja kelejä, on vain huonoja varusteita"!  Siksi meillä satsataan ulkovaatteisiin niin että ne ovat sopivia, ehjiä ja keleihin sopivia eikä niissä turhia säästellä.  Säästetään jossain muissa kohteissa sitten :)
Tervetuloa seuraamaan blogiani, ja jätäthän oman blogisi osoitteen niin voin päivittää sinut listaani!