perjantai 28. helmikuuta 2014

"Reissumiestä vaisto vie.. "

Meillä on siis alkanut taas ARKI, se oikein todellinen sellainen.  Tämä on se arki, jonka arkena käsitän ja kaikki muu on juhlaa tai lomaa.  Nimittäin Niko lähti Kittilään töihin ja tekee siellä hommia syklillä 1,5vkoa töitä, 5 päivää kotona.  Olen siis poikien kanssa aina 1,5vkoa yksikseni ja voin sanoa että jos yhden kanssa kaikki sujui helposti niin kahden kanssa ei :D Me pärjätään poikien kanssa hyvin kyllä, mutta päivät on yhtä suorittamista hyvin helposti jossei kierrettä katkaise ja pysähdy itsekkin rauhoittumaan. 
 Mikä meillä sitten pitää päivät kasassa?  Rutiinit, rutiinit ja rutiinit.  Niiden ympärille rakennetaan sitten se kaikki hauska hupsuttelu, mutta päivästä toiseen herätään aamulla, syödään puurot, lähdetään pihalle, tullaan lounaalle, leikitään hetki, nukutaan päikkärit, syödään välipala, mennään uudelleen pihalle, syödään päivällinen, leikitään, kylvetään, syödään iltapuurot ja sitten unten maille.  Ja seuraavana päivänä taas kaikki alusta.  Kyllähän se välillä tympäännyttää, mutta toisaalta helpottaa niin paljon kun Niilo tietää mitä on odotettavissa.  Jos tapahtuu jotain poikkeavaa, siitäkin jutellaan mitä on tulossa.  Oli se sitten kerho, perhekahvila, vierailu kavereiden luo tai shoppailureissu.  Ennustettavuus on tuolle vilkkaalle pojalle kaiken a ja o. 

Toinen hyvin tärkeä arjen apu meillä on hyvät tukiverkot.  Molemmat mummit ovat hyvin käytettävissä apuna poikien hoitamiseen, kauppareissuille avuksi, siivousapuna jne.  Lisäksi
 pojat viihtyvät mummien huostassa hyvin joten saan edes hiukan omaa aikaa käyttää koirat lenkillä ilman tuplarattaita (kiitos vaan kelien herralle kun Niilo vihaa rattaissa oloa muttei lenkistä tule mitään jos kävelee, pulkalla ei todellakaan enää pääse ja polkupyörälle osa teistä on vielä jäässä..) tai saan käytyä kaupassa rauhassa ilman riiviöitä.  Ilman kunnon tukiverkkoja ei tämä kuvio reissumies-yrittäjän avovaimona olisikaan mahdollinen tai ainakaan järkevä. Tätä Kittilän työmaata kestää huhtikuulle asti joten mekin ajateltiin poikien kanssa hilpaista tästä parin viikon päästä sinnepäin hakemaan edes hiukan sitä talven tuntua kun täällä etelässä se jäi niin lyhyeksi.. Että ei tämä ikuinen ratkaisu tämä osittainen "yh-elämä" ole :)  Ja nyt mietitte että kyllähän moni elelee yksin vallan lasten kanssa, että mitä minä "valitan", mutta voin sanoa että jos minä olisin yksinhuoltaja, en asuisi isossa omakotitalossa hehtaarin tontilla keskellä ei-mitään koiralauman kera.  Asuisin jossain sievässä rivarissa jossa ei tarvitsisi huolehtia takkapuista, teiden auraamisista (tänä talvena se tosin on jäänyt vähiin), koiratarhojen siivoamisista, hiiristä, pienpuhdistamosta, jätekuljetuksista, sähkökatkoista, vesiputkista, viemärin tukkeutumisista jne jne. Mutta onneksi en ole, koska minulla on myös joka toinen viikko monta päivää aikaa tehdä kaikkea kivaa myös itsekseni ja vaatia sitä kuuluisaa kotiäidin omaa aikaa!  Tänään käytin oman aikani jo toisella maastolenkillä tällä viikolla naapurin hevosen kanssa ja kyllä tuolla kevätilmassa mieli rentoutuu hyvin! 

Eilen käytiin poikien kanssa hakemassa isukki lentokentällä ja poikettiin samalla Jumboon ostoksille.  Ostin pojille uuden Polarn O. Pyretin windfleecet, Niilolle kokoa 122cm ja Otolle 86cm.  Otolla on myös sivulla näkyvään petrooliin settiin sopiva windfleece ja Niilolla viime kauden turkoosi.  Olisin halunnut Otolle nyt myös turkoosin ja Niilolle tuon limenvihreän, mutta vaatteistaan niin kovin tarkka 3v päätti että hän ei mitään vihreää ota vaan keltaisen ja Otolle on muuten tuo vihreä.  No niin, eipä siinä sitten auta muu kuin antaa pojan päättää, kun hän niitä vaatteita kuitenkin pääosin käyttää :) Samalla käytiin hakemassa Name It:istä vähän sukkiksia ja muutama uusi yöpuku Otolle.  Muutama muukin liike tuli koluttua muttei oikein mitään mainittavaa löytynyt.  Lounaallakin kävin poikien kanssa tutussa ja turvallisessa Chicosissa ja kyllä taas upposi lohi ja muusi Niilolle nanosekunneissa! :) Ihanat alkusalaatit lisännyt Chico's myös listalleen, kivaa!

Huomenna mennään uiskentelemaan taas koko perheen kesken ja sunnuntaina ohjelmassa on laskiaisriehaa lähikunnassa.  Sitten sanotaankin taas heipat isille reiluksi viikoksi ja valmistaudutaan maanantain kerhoon (ja muutaman päivän kyselyihin siitä, koska isi tulee takaisin).  Ensi viikolla täytyy myös käyttää pari "tolloa" silmäpeilauksessa, jos tässä meinaa taas palata "elävien kirjoihin" kasvatusrintamalla.  Keväällä olisi tarkoitus astuttaa Manta (Banietta's Style for Myrock's) ja Nanci (Objibwa's Venancia NiBa), molemmille nartuille on jo urokset valittu ja teen heille pentusivut melko pian, joten kannattaa seurailla tätä blogiani!  Kotisivuilleni en tiedä vielä mitä teen, laitanko ne pois vallan vaiko siirrän johonkin, kun niiden hallinnointi on niin uskomattoman hankalaksi mennyt.  Jos jollakin on ideoita hyvistä kotisivukoneista, niitä otetaan kyllä ilolla vastaan! :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Vierivä kivi ei sammaloidu ja niin edelleen.. :)

Reipashenkinen viikonloppu takana!  Lauantaina herättiin poikien kanssa ajoissa, jätettiin Otto isin kanssa kotosalle ja lähdettiin Niilon kanssa Emppu-ponilla ratsastamaan.  Mentiinkin kunnon lenkki isolla pellolla ja saatiin jo hiukan etäisyyttäkin kun juoksutusliinassa Emppua juoksutin.  Niilolla oli testissä nyt sitten se juoksutusvyö kahvoineen ja hyvin se näytti toimivan ja tukea sai ihan eri lailla kuin harjastuposta.  Kyllä tasapaino kehittyy tuossa hommassa hurjasti!  Ja lähellä tiputuskin Niilolla muutaman kerran oli, kun hurjapäänä halusi vaan koko ajan ravata ja maiskutteli Empulle ja Emppu-papparainenhan teki työtä käskettyä ja pisti kaviota toisen eteen!  En tiedä, miten lapset nykyään "oikeaoppisesti" opetetaan ratsastamaan, siis että millä aikataululla ja missä järjestyksessä, mutta me ollaan otettu tavoitteeksi ensin oppia tasapaino ponin selässä ja sitten harjoitella ohjaamaan.  Harjoitellaan tottakai ohjasten käyttöä myös joka kerta ja tehdään voltteja, pysäytyksiä yms mutta koska eniten uskon Niilon hyötyvän kokonaisvaltaisesta vartalonhallinnasta, mikä ratsastaessa kehittyy kuin luonnostaan, en ole pieniin asioihin ohjaamisessa vielä kiinnittänyt huomiota.. Nyt ollaan harjoiteltu oikeanlainen ohjas-ote ja treenataan reisien pitämistä kiinni kun ollaan ratsailla.  Peruutusharjoituksia ollaan tehty paljon ja ne sujuvatkin jo hyvin.  Nyt harjoiteltiin lopuksi voltteja molempiin suuntiin pellolla, ja ohjista kiinni pitäessä Niilolla selvästi menee tasapaino sisäjalalle ja alkaa luisua sisäpuolelle.  Uskon että ongelma korjaantuu kunhan päästään liukkaasta ulkoilupuvusta keväällä eroon! :) Joka tapauksessa asenne on kohdillaan ja ratsailla haluttaisiin olla pitkään.  Myös Emppu-ponilla tuntui olevan hauskaa, papparainen oli aikas pirtsakalla tuulella ja Niilon tarvitsi vaan hiukan maiskuttaa ja heti alkoi Emppu ravailla.. Virtainen pikkuponi :)

Käytiin lauantaina Niilon kanssa vielä ennen kotiinmenoa Tammelan Liikuntakeskuksella talviriehassa, juoksukilpailu siellä oli kyllä jo mennyt mutta mäkeä päästiin laskemaan ja pullakahvit syötiin.  Kotiin mentiin ulkoilusta väsyneinä mutta onneksi isi ja Otto olivat kokanneet meille kunnon sapuskat niin päästiin valmiiseen pöytään.
Tänään oli ravintolapäivä ja yleensä ollaan käyty katsastamassa lähikylien "ravintolapäivän tarjonta", mutta tänään Otto oli yskäinen joten eipä viitsitty lähteä muita tartuttamaan vaan minäpä sitten kokkasin kotosalla.  Menuna oli uunissa haudutettua kermaista pestobroileria kasvispedillä, yrttisiä maalaislohkoperunoita, paria laatu salaattia ja jälkkäriksi vohveleita omppu- ja mansikkahillolla ja vaniljavaahdolla.  Nam, kyllä maistui ulkoilun päälle myös tämä setti!  Otto nukkui 4 tuntia pihalla päikkäreitä, taisi olla hyvä hengittää siellä kosteassa ilmassa ja Niilo ja Niko tekivät pihahommia joten sain rauhassa siivoilla ja kokkailla sisällä.  Tein myös kanakeittoa ja janssoninkiusausta meille valmiiksi ensi viikkoa varten niin ei tarvitse joka päivä kauhan varressa asua.. Otolle tein myös Oton herkkumunakkaita, johon tulee broilerinfilettä keitettynä, riisiä keitettynä, porkkanaa raastettuna ja pari kananmunaa raakana.  Ainekset sekoitetaan ja laitetaan silikonisiin muffinsivuokiin ja hetkeksi uuniin.  Oton mielestä niiden muussaaminen on ehkä parasta maailmassa heti "kahden kovan k:n" eli kylpemisen ja kaurapuuron jälkeen! :D

Sunnuntai-iltaisin meillä on Niilon kanssa ohjelmassa MLL:n liikuntavuoro ja tälläkin viikolla sinne mentiin Oton jäädessä taas isin huomaan kun en viitsinyt yskäistä poikaa mukaan raahata.  Tällä viikolla leikittiin musiikkileikkejä ja erilaisia viestiratoja.  Kyllä huomaa että Niilon ohjeiden kuuntelutaito on huimasti kehittynyt viime kesästä, jolloin oli jalkapallokoulussa ja tuntui että sain itse selventää Niilolle koko ajan mitä ohjaaja tarkoittaa.  Ajatus kuunnella ne ohjeet kunnolla kerralla on vissiin kypsynyt ja jokin lamppu syttynyt kun tiistain liikuntaleikkikoulustakin kehuja tulee.  Hienosti jaksaa Niilo jo tuon tunnin juoksennella ja virtaa jäikin vielä, kun tultiin kotiin niin täällä oli Niilon yksi parhaista kavereista meitä vastassa ja pojat pääsivät vielä hetkeksi leikkimän junaradalla ja legoilla.  Vauhtia siis riitti viikonlopussa, alkuviikko otetaankin sitten rennosti!  Huomenna Niilolla on kuitenkin kerhossa kerhokuvaus ja äidillä toki pienenlainen vaatestressi päällä..


Vaatestressistä pääsenkin viimeaikaiseen suurimpaan huolenaiheeseeni (no ei nyt ehkä sentään, mutta melkein), nimittäin multa uupui Otolta tuo vaalea Po.pin pipo! Kävin Ideaparkissa kaivelemassa laatikoita heti silloin kun nämä tuubihuivit ja pipot tulivat, mutta jostain syystä ostin vain Niilolle petroolilla pohjalla olevat tuubin ja pipon ja Otolle tuon vaalean tuubin ja kaverini tytölle vaalean pipon.  Ja sitten se iski tajuntaan että Otto on ilman pipoa!! Niinkuin meillä ei pipoja entisestään olisi, mutta en olisi sitten ehkä voinut tuota tuubiakaan käyttää jossei siihen olisi sopivaa pipoa.. No nyt se pipo sitten löytyi ja odottaa meitä kaverillani :) Huh, kevätpukeutuminen on pelastettu.  Tosin hanskat pojille täytyy vielä hankkia, sellaiset joilla saa rymytä.  Nämä Kapp Ahlin kamat on ostettu haalari -30%, takki ja kahdet henkeselihousut "ota 3, maksa 2"-tarjouksilla eli mukavan hintaiset olivat.  Niilolla on lisäksi Po.pin denimsetti kevättä odottamassa kun se syksyltä käyttökelpoiseksi vielä jäi ja Otolla Po.pin petroolin värinen setti, mutta toisen haalarin Otto mahdollisesti vielä tarvitsee.  Katsotaan, josko jotain sopivaa kävelisi vastaan ;)

torstai 13. helmikuuta 2014

Voihan lastenvaatteet!

Kuinka sekaisin voi yksi maalaisjuntti taas mennä, kun kevät kuvastoa pukkaa jos miltäkin merkiltä..!  Meandin uutuudet katsastinkin jo kaverini Essin kutsuilla ja molemmille pojille tuli tilattua tavaraa, Otolle body ja housut ja Niilolle housut ja 2 paitaa.  Täydennystilausta teen luultavasti vielä kauden aikana, niin kivoja uutuuksia taas oli.  Pomp De Luxin kuvasto julkaistiin tänään http://www.pompdelux.com/fi_FI/ ja ensi viikolla meille tulee perhekahvilaan esittelijä, kun lastenvaatteisiin myös hurahtanut ystäväni alkoi Pompin edustajaksi, jes :) Kuvaston selailin tuossa läpi ja uskoisin että sieltäkin meidän pojille ainakin housuja ja pikee- ja vaarinpaidat löytyy.  Myös Pompin uudet, tekniset välikausivaatteet vaikuttivat kiinnostavilta, niihin on ehdottomasti tutustuttava vaikka pojilla välikausi aika hyvin "hanskassa" jo kevään osalta onkin. Lisäksi sitten Villervallan uutuudet saapuivat skidi.fi:n nettikauppaan ja niistä toki olisi myös tilausta tehtävä, Villervallan canvashousut on meillä todettu aivan ylivertaisiksi touhuhousuiksi, siis sellaiseen käyttöön kun ei tarvitse olla ykköstä päällä mutta kuitenkin jotain siistiä.  Otolla tykkään yli kaiken Villervallan jumpsuiteista, kun ovat niin helppoja bodyn ja sukkisten päällä.. Huoh, kyllä taas tietää, mihin meikäläisen huimat hoitovapaan tulot menevät :D

Hoitovapaasta puhuen, meidän isäntä sinkoaa ensi viikolla Kittilään pariksi kuukaudeksi töihin.  Ei meitä Suomen rajojen sisällä olisi kovin paljon kauemmaksi karkuun päässytkään! ;) Toki Niko tulee joka toinen viikonloppu kotiin ja varmasti poikien kanssa mennään testaamaan mökkielämää myös jossain vaiheessa kunhan hiihtolomarysikset on ohi.  Meidän arki tietysti tästä taas jonkun verran muuttuu kun Niko on viime kesästä asti kulkenut kotoa töihin, mutta eiköhän me taas siihen reissuarkeen totuta, kun kesäksi on tiedossa taas jo projekteja tältä suunnalta.  Muutama kuukausi menee vaikka päällään seisten, eikö?  Onneksi pojat on niin hyviä nukkujia, ja molemmat mummit on meillä hyvin käytettävissä. Apujoukkoja siis löytyy, niin pääsen minäkin joskus esimerkiksi kauppaan tai lenkille ilman poikia.
Otto treenailee käppäilyä tukia pitkin..
Hoitovapaalla jatkan ainakin syksyyn asti, sitten toivon että saisin sovittua jonkin sortin toimivan kombon työn ja perhe-elämän välille.  Ammatiltani olen vastaanottopäällikkö hotellissa, joten työni sisältää myös jonkin verran iltavuoroja, mutta Otto olisi syksyllä vasta 1,5v ja sen ikäistä ei sydämeni anna vuoropäivähoitoon laittaa.  Jos Niko on reissuhommissa, niin ilman päivähoitoa pärjääminen vain mummien avulla vaatisi heiltä niin paljon että siihen en enää kahden lapsen kanssa ryhdy.. Niilon kanssahan niin toimittiinkin pitkään ja Niilo oli melkein 2v kun aloitti hoidossa vaikka tein vuoroja jo pitkään sitä ennen.  Kahden lapsen kanssa nämä järjestelyt ovat kuitenkin vaikeampia tehdä, joten voi olla että jatkan hoitovapaalla ja keikkailen sitten vaan, jos käy niin että Niko sinkoaa taas jonnekkin (ulkomaille tai pohjoiseen) töihin.  Kaikki aivan auki siis, vaikka mieli hiukan jo hinkuisi työelämäänkin mukaan.. No, koitan miettiä että pojat ovat pieniä niin vähän aikaa että ehkäpä tämä on sitten sen arvoista.  Niilo ainakin tuntuu kaipaavan jo paljon ohjattua tekemistä ja toisten lasten seuraa, mutta onneksi meillä on paljon kaveriperheitä ja perhekahviloita, kerhoja yms. käytettävissä.  Seuran puolesta meillä ei siis olisi minkään sortin tarvetta päivähoidolle, mutta jos Niilon tuohon lähitarhaan syksyllä saisi vaikka muutamaksi päiväksi viikossa hoitoon, niin mummit voisivat sitten katsoa Oton perään niin minä saisin vähän "harrastaa työntekoa"..

Ja tästä touhuamisesta pääsenkin hyvin tämän päivän puuhista kertomaan, oltiin nimittäin Niilon kanssa tänään Vesihelmessä uimassa. 
Niilolla yllä uudet Me&I-vaatteet
Koitetaan joka viikko käydä viettämässä kahden keskeistä aikaa ja nyt kun Niko on tämän viikon lomalla niin otetaan sitä aikaa nyt sitten hiukan varastoonkin, koska tiedän että Niilo laittaa mut taas koville muutamana päivänä kun Niko lähtee reissuun.. Innokas polskija on Niilo ja hienosti ui jo pieniä pätkiä ilman kellukeitakin.  Tänään harjoteltiin selällään kellumista "mötköpötkön" kanssa ja uimalaudalla vedin Niiloa perässäni niin sai minunkin käsivarret hommia!  Saamme tuttavaltamme kokeiluun Niilolle Easy Swim-uimapuvun, ja sillä nyt lähdemme todennäköisesti tätä ilman kellukkeita uintia treenaamaan. Linkistä löytyy lisätietoja http://www.easyswim.fi.kotisivukone.com/easyswim-puku
Forssassa alkaisi uimakoulukin, joka perustuu tämän puvun käyttöön, mutta se on hankalaan aikaan sunnuntaisin kun meillä on jo sunnuntaisin ohjelmassa MLL:n liikuntavuoro, niin sille päivälle ei oikein enempää puuhaa nyt mahdu.. Mutta eiköhän tuo Niilo ehdi uimaan oppimaan melkoisen vauhdillakin, kun nyt jo on niin innokas polskija eikä jännitä ilman kellukkeita peuhaamista lainkaan!

Huomenna meillä on myös touhukas päivä tiedossa, kun ensin aamulla singotaan perhekahvilaan jossa on "ystävänpäiväkruisailut" eli jokainen saa ottaa oman potkuauton tai -mopon mukaan ja teemme liikuntasaliin liikenneradan jossa nämä pienet hurjapäät saavat sitten kaahottaa mielensä mukaan.. :) Viimeksi Niilolla oli vauhtia niin, että mopoa potkiessa jätkältä kuluivat sukkien kärjet puhki, eli siis todella lähes sukat kipinöiden kiidettiin pitkin salia! Iltapäivällä menemme koko konkkaronkka parturiin ja illalla suuntaamme Niilon kanssa ratsastamaan.  Kaverillani on poni, jolla Niilo käy ratsastamassa muutaman kerran kuukaudessa ja nyt ostin tälle Emppu-ponille oman juoksutusvyön ja siihen sellaisen "kauhukahvan", kun Empun satula on ollut kurjan epäsopiva ja Niilo onkin ratsastanut sillä vallan ilman satulaa, mutta ravaillessa olisi mukavaa että saisi jostain tukevammasta kiinni kuin harjastuposta, josta kiinnipitäminen talvihanskoilla on lähes mahdotonta.. Nyt on sitten välineet kunnon runtailuun, tosin Emppu on jo sen verran iäkäs poni että ei sen kanssa auta hulluna runtailla :D Niilo tykkää kovin ratsastaa ja tosi hyväähän tuo harrastus koko kropalle tekee kun kehittää tasapainoa ja motoriikkaa niin hyvin! Toivottavasti innostus jatkuu, vaikka mopot ja mönkkärit taitaa se ykkösjuttu pikkumiehen elämässä nyt ollakkin..

Oton kanssa vietettiin myös "laatuaikaa" tänään ja käytiin ihan kaksin Forssan vauvakahvilassa.  Otto tosin sosiaalisena herrasmiehenä nukkui 3/4 ajasta, mutta minä pääsin hiukan höpöttelemään vauvajuttuja :) Vaikka nyt taitaakin olla niin ettei meillä enää varsinaista vauvaa asu vaan ennemminkin pieni taapero.. Otto on siis 9,5kk ja on nyt kuukauden ajan noussut tukien pystyyn ja nyt kävelee tukia pitkin.  Hän konttaa ja ryömii hurjaa vauhtia.  Osallistuu kaikkeen ja suuttuu jossei oteta mukaan.  Etenkin sulkeutuvat ovet (pesuhuone pahin!) saavat pikkumiehen raivon valtaan! Pesuhuoneeseen olisi niin ihanaa päästä lattiakaivoa tonkimaan, koirien vesikuppia kaatamaan ja muutenkin läträämään ja sekoittamaan!  Lahkeessa roikutaan, varsinkin äidin.  Ääntä tuotetaan ja puhua pälpätetään, mitään selvää ei mistään saa mutta kovasti jotain juttua tulee.. Ruoka maistuu melko hyvin ja varsinkin sormiruoka.  Puurot syödään edelleen aamuin-illoin mutta lounaaksi ja päivälliseksi on yleensä soseiden sijaan sormiruokaa.  Tämä tähtää siihen että muutaman kuukauden kuluessa söisimme kaikki sitten ainakin jossain määrin samaa ruokaa, niinkuin Niilonkin kanssa aikanaan teimme.  Kohta saadaan kuvioihin ottaa hapanmaitotuotteita ja sitten pikkuhiljaa maitoon valmistettuja ruokia, niin helpottaa meikäläisen hommat kun ei tarvitse erikseen sosetehdasta pyörittää. 
Myin Oton turvakaukalon kaverilleni ja se on ehkä sellainen konkreettisin "okei, pikkuvauva-aika meni jo"-toimi.. Toisaalta olen kyllä todella helpottunutkin tästä, koska koen olevani parhaimmillani leikki-ikäisten lasten kanssa, en niinkään vastasyntyneiden.  Tiedättehän, kun on äitejä, joiden mahasta kouraisee aina kun he näkevät vastasyntyneen, he haluavat hoivata, tarjota läheisyyttä ja omistautua täysin vauvalleen.  Minulle taas vauva-aika on sellainen (kärjistetysti) "välttämätön paha", tie siihen lapseen.  Toki nautin myös pikkuvauvan hoitamisesta, mutta parhaimmillani en siinä ole.  Minä olen parhaimmillani metsäretkillä, tonkimassa muurahaispesää, tekemässä käpylehmiä, hyppimässä trampoliinilla, pelaamassa katulätkää.  Joten voin sanoa että otan kyllä ihan mielelläni vastaan tämän Otonkin lisääntyneen "oma-aloitteisuuden" ja sen että pikkuherra viihtyy jo hetkittäin yksinkin leikkimässä leluillaan.  Edelleen meidän illat on omistettu pitkille syötöille ja lähekkäin ololle, mutta muuten päivät rullaavat jo minulle sopivalla vauhdikkaalla tahdilla.  Ottokin on onneksi melkoinen tulisielu ja vauhtiveikko, joten täydentää perhettämme erinomaisesti!  Ja osaa sitten myös vaatia sen läheisyytensä ja oman aikansa minulta jos siitä jää paitsi, aloittaen hiljaa "mämmämmämmäämää", pikkuhiljaa koventaen ääntään siihen asti että kuulen että nyt on aika pikkuherran saada äiti vallan itselleen hetkeksi :)  Hauska juttu, että toisaalta tuntuu että Otto on ollut meillä aina ja välillä taas että olen saanut tuntea hänet vasta niin hetken aikaa.  Saas nähdä, millainen pikkumies hänestä kuoriutuu!  Isoveljensä tänään uimassa mietiskeli että "miksi tuo myyjä laittoi minulle niin paljon kastiketta että osa valuu pöydällekkin" kun söi pehmistään.  Vastasin että "ehkä se myyjä katsoi että tuossa on sen näköinen poika että tarvii paljon kastiketta".  Niilo mietti hetken ja sanoi että "tykkääköhän tuo myyjä ihanista pojista joiden tukka on kammattu?" ÄÄÄÄk, mun sydän pakahtuuuu! <3 Mitä tuohonki sitten vastaat, "no juu, varmasti tykkää".  Jos vaan pikkuveli on yhtään isoveljensä kaltainen, luulen että näitä hassunhauskoja hetkiä on mulle luvassa vielä aika monta tulevina vuosina! :)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Pieniä toiveita ja niiden täyttymisiä ;)

 Viime päivityksessähän me toivoimme lisää lunta ja muutama päivä siitä niin sitä saatiin, mitä tilattiin! :) Lunta tuli 10cm lisää ja päästiin viikonloppuna (lumihommien lisäksi) rakentamaan lumilinnaa ja lumiukkoa.  Niilo viihtyisi pihahommissaan vaikka 24/7 ja olenkin kyllä tosi iloinen tästä meidän tontistamme, kun ei tarvitse koko ajan silmä kovana vahtia, missä Niilo menee.  Meillä on siis melkein hehtaarin tontti keskellä vanhaa metsäpaloaluetta (palosta on 17 vuotta aikaa joten puusto jo kasvaa hyvin) ja talomme sijaitsee tontin takareunassa joten läheiselle tielle on hyvin matkaa niin ei ole niin suurta pelkoa että heti tielle hilpasisi.  Siis toki vahtia täytyy, mutta ihanan helpottavaa kun se taaperoaika on Niilon osalta ohi ja pääsee hetken helpommalla ennenkuin pikkutermiittii Otto ampaisee perään! :) Alunperinkin haluttiin tontti sellaiselta paikalta, jossa on mukavaa asustella koirien kanssa.  Nyt on niin helppoa, kun koirat saa suoraan ovesta ulos aamupissalle ilman että täytyy pukea koko konkkaronkka ja lähteä ulos tai odotuttaa koiria että saadaan aamupuuhat hoidettua.  Lisäksi tosiaan lasten suhteen paikka on ihanteellinen, kun saavat painaa kyllästymiseen asti tuolla pihalla!  Katuvaloja tietysti itse hieman kaipaan ja lähimpään kauppaankin on 7km matkaa että mitään spontaaneja ideoita ruoanlaitossa harvoin saadaan.. Tammelan keskustaan meiltä on 11km ja Forssaan 8km joten Forssassa tulee asioitua useammin kuin Tammelassa vaikka ollaankin tammelalaisia.  Onneksi tässä on sentään koulu lähellä, jonne Niilo saa kyydityksen kun 2-tie on sen verran liki eikä jalkakäytäviä ole.  Harrastusten kuskaamisrumbaan olenkin alkanut jo keräillä voimia.. :)
Mitäpä meille muuta, no ainakin tuo tapaus Otto :)
Otto on nyt 9kk ja nousee tukia vasten seisomaan ja ottaa askelia esimerkiksi tv-tasoa vasten.  Jo pitkään täysiä öitä nukkunut pikkumies on löytynyt muutamana yönä seisaalteen sängystään virnuilemasta, huoh.  Millään en meinaa saada renkuvaa pikkuapinaa takaisin unille kun tarpeeksi monta kertaan on pystyyn kammennut, kun Ottohan ei syö edes tuttia ja maitobaarikin on öisin suljettu (paitsi jos Otto on kipeänä tms niin sit toki saa hieman armoa).. Onneksi nyt on parina yönä uni maittanut taas hyvin, toivottavasti onni jatkuu.  Otto viihtyy hyvin ulkoilemassa ja varsinkin pulkkailu on kovin pikkumieheen mieleen. Vauvapulkassa istuminen sujuu hyvin ja onhan Otto jo monta kuukautta noussut itsekkin istumaan joten ollaan syöttötuolissa yms syötetty istuen lähes siitä lähtien kun kiinteät ruoat astuivat kuvioihin himpun vajaa 6kk iässä. 

Käytiin poikien kanssa viime viikolla Ideaparkissa ja ostettiin puuttuvia välikausivaatteita ja Niilolle askartelutarvikkeita, tämä oli siis yksi niistä pienistä toiveista joita otsikko lupailee.. ;)  Lastenvaatteisiin hurahtaneen äidin katseet toki siintävät jo ensi kaudessa ja nyt näyttää käyvän ensi kertaa niin, että hylkään aiemmin parhaiksi vk-vaatteiksi tituleeraamani Polarn O. Pyretin kamppeet ja käytämme kevään Kapp Ahlin pukuja.  Niilolla toki on syksyltä jäänyt popin denimsetti, joka mahtuu sille vielä alkukaudenn, mutta nyt ostin kappiksen turkoosin takin ja mustat housut hänelle toiseksi setiksi. Otto sai kappiksen turkoosin haalarin, Otolle kyllä ostan vielä popin irrotettavalla fleecevuorella olevan vk-haalarin, koska se vaan on haalarimalleista paras ja monikäyttöisin ja kahdella vetoketjulla varustettuna myös helpoin pukea päälle.  Kengät meillä on jo Niilolle hankittuna, Bundgaardin limenvihreät kumpparit, Tretornin mustat kumpparit, Vikingin goret ja syksyllä ostetut Kavatin nahkanilkkurit.  Otto aloittanee kenkäilynsä joko Vikingin korkeavartisilla goreilla  tai tex-kalvolla varustetuilla Tepsuilla, katsotaan jos löydän nahkaiset tepsut kärkivahvikkeella niin sitten toki ne, mutta ilman kärkivahvikkeita ei suurimmaksi osaksi konttaavalle pojankoltiaiselle kannata nahkakenkiä haaveilla tänne meidän sorakura-pihallemme..

Niilon kanssa me askarrellaan lähes päivittäin, koska Niilon toiminnantarmoa on leikkien vaikea saada aisoihin.  Nyt ollaan ahkeroitu taikahiekalla ja hama-helmillä ja harjoiteltu kuvioiden leikkaamista.  Viereisessä kuvassa meidän tekemiä "jäätiiliä ja -timantteja", eli maitotölkkiin tai jääpalapusseihin laitetaan vesiväreillä tai elintarvikevärillä värjättyä vettä ja annetaan jäätyä.  Pulkallinen jäätiiliä on lenkillä paljon kivempi kiskottava kuin tyhjä pulkka, tuumasi Niilo. :) Taikahiekka on jännää ainetta, tilasin sitä Leikkien-kutsuilta.  Se on kuin muovailuvahaa, muttei kuitenkaan.  Tuoteselosteen mukaan sisältää 98% aitoa hiekkaa ja loput "taikaa". Alla kuvassa Niilon tekemä "muumien Mörkö".  Aikas näköinen on, eikö? Silmät teki sormella ja suun veitsellä :)
Taikahiekka on muuten kivaa materiaalia, mutta se saisi pysyä hieman paremmin koossa ja sen siivoaminen on vihoviimeistä hommaa varsinkin tälläiselle siivousintoilijalle.  Se ei nimittäin pysy rätissä eikä oikein harjallakaan saa siivotuksi.  Eli taikahiekkasessiot ajoitetaan meillä aikaan juuri ennen imurointia :) Onneksi myös Niilo on innokas imuroija joten omat jäljet tulevat hyvin siivotuksi.  Niilo on muutenkin tosi tarkka siisteydestä, hänellä on esimerkiksi kaikki autot omassa laatikossaan ja motskarit omassa ja näitä ei saa missään nimessä sekoittaa!  Minä kun koitan vaan nopeasti siivota kaikki laatikkoihin piiloon jos on vieraita tulossa, niin Niilo on vieressä laittamassa niitä oikein.  Tarkkaa puuhaa, mutta koitan vain koko ajan tsempata itseäni kärsivällisyyteen hokemalla "siivoava mies on tulevaisuudessa monen naisen mieleen".. Ettei tarvitse Niilon sitten sitä ihan ensimmäistä vastaan tulevaa kottaraista morsiammekseen ottaa :) Älkää ottako mua liian vakavasti :)