Meillä on siis alkanut taas ARKI, se oikein todellinen sellainen. Tämä on se arki, jonka arkena käsitän ja kaikki muu on juhlaa tai lomaa. Nimittäin Niko lähti Kittilään töihin ja tekee siellä hommia syklillä 1,5vkoa töitä, 5 päivää kotona. Olen siis poikien kanssa aina 1,5vkoa yksikseni ja voin sanoa että jos yhden kanssa kaikki sujui helposti niin kahden kanssa ei :D Me pärjätään poikien kanssa hyvin kyllä, mutta päivät on yhtä suorittamista hyvin helposti jossei kierrettä katkaise ja pysähdy itsekkin rauhoittumaan.
Mikä meillä sitten pitää päivät kasassa? Rutiinit, rutiinit ja rutiinit. Niiden ympärille rakennetaan sitten se kaikki hauska hupsuttelu, mutta päivästä toiseen herätään aamulla, syödään puurot, lähdetään pihalle, tullaan lounaalle, leikitään hetki, nukutaan päikkärit, syödään välipala, mennään uudelleen pihalle, syödään päivällinen, leikitään, kylvetään, syödään iltapuurot ja sitten unten maille. Ja seuraavana päivänä taas kaikki alusta. Kyllähän se välillä tympäännyttää, mutta toisaalta helpottaa niin paljon kun Niilo tietää mitä on odotettavissa. Jos tapahtuu jotain poikkeavaa, siitäkin jutellaan mitä on tulossa. Oli se sitten kerho, perhekahvila, vierailu kavereiden luo tai shoppailureissu. Ennustettavuus on tuolle vilkkaalle pojalle kaiken a ja o.
Toinen hyvin tärkeä arjen apu meillä on hyvät tukiverkot. Molemmat mummit ovat hyvin käytettävissä apuna poikien hoitamiseen, kauppareissuille avuksi, siivousapuna jne. Lisäksi
pojat viihtyvät mummien huostassa hyvin joten saan edes hiukan omaa aikaa käyttää koirat lenkillä ilman tuplarattaita (kiitos vaan kelien herralle kun Niilo vihaa rattaissa oloa muttei lenkistä tule mitään jos kävelee, pulkalla ei todellakaan enää pääse ja polkupyörälle osa teistä on vielä jäässä..) tai saan käytyä kaupassa rauhassa ilman riiviöitä. Ilman kunnon tukiverkkoja ei tämä kuvio reissumies-yrittäjän avovaimona olisikaan mahdollinen tai ainakaan järkevä. Tätä Kittilän työmaata kestää huhtikuulle asti joten mekin ajateltiin poikien kanssa hilpaista tästä parin viikon päästä sinnepäin hakemaan edes hiukan sitä talven tuntua kun täällä etelässä se jäi niin lyhyeksi.. Että ei tämä ikuinen ratkaisu tämä osittainen "yh-elämä" ole :) Ja nyt mietitte että kyllähän moni elelee yksin vallan lasten kanssa, että mitä minä "valitan", mutta voin sanoa että jos minä olisin yksinhuoltaja, en asuisi isossa omakotitalossa hehtaarin tontilla keskellä ei-mitään koiralauman kera. Asuisin jossain sievässä rivarissa jossa ei tarvitsisi huolehtia takkapuista, teiden auraamisista (tänä talvena se tosin on jäänyt vähiin), koiratarhojen siivoamisista, hiiristä, pienpuhdistamosta, jätekuljetuksista, sähkökatkoista, vesiputkista, viemärin tukkeutumisista jne jne. Mutta onneksi en ole, koska minulla on myös joka toinen viikko monta päivää aikaa tehdä kaikkea kivaa myös itsekseni ja vaatia sitä kuuluisaa kotiäidin omaa aikaa! Tänään käytin oman aikani jo toisella maastolenkillä tällä viikolla naapurin hevosen kanssa ja kyllä tuolla kevätilmassa mieli rentoutuu hyvin!
Eilen käytiin poikien kanssa hakemassa isukki lentokentällä ja poikettiin samalla Jumboon ostoksille. Ostin pojille uuden Polarn O. Pyretin windfleecet, Niilolle kokoa 122cm ja Otolle 86cm. Otolla on myös sivulla näkyvään petrooliin settiin sopiva windfleece ja Niilolla viime kauden turkoosi. Olisin halunnut Otolle nyt myös turkoosin ja Niilolle tuon limenvihreän, mutta vaatteistaan niin kovin tarkka 3v päätti että hän ei mitään vihreää ota vaan keltaisen ja Otolle on muuten tuo vihreä. No niin, eipä siinä sitten auta muu kuin antaa pojan päättää, kun hän niitä vaatteita kuitenkin pääosin käyttää :) Samalla käytiin hakemassa Name It:istä vähän sukkiksia ja muutama uusi yöpuku Otolle. Muutama muukin liike tuli koluttua muttei oikein mitään mainittavaa löytynyt. Lounaallakin kävin poikien kanssa tutussa ja turvallisessa Chicosissa ja kyllä taas upposi lohi ja muusi Niilolle nanosekunneissa! :) Ihanat alkusalaatit lisännyt Chico's myös listalleen, kivaa!
Huomenna mennään uiskentelemaan taas koko perheen kesken ja sunnuntaina ohjelmassa on laskiaisriehaa lähikunnassa. Sitten sanotaankin taas heipat isille reiluksi viikoksi ja valmistaudutaan maanantain kerhoon (ja muutaman päivän kyselyihin siitä, koska isi tulee takaisin). Ensi viikolla täytyy myös käyttää pari "tolloa" silmäpeilauksessa, jos tässä meinaa taas palata "elävien kirjoihin" kasvatusrintamalla. Keväällä olisi tarkoitus astuttaa Manta (Banietta's Style for Myrock's) ja Nanci (Objibwa's Venancia NiBa), molemmille nartuille on jo urokset valittu ja teen heille pentusivut melko pian, joten kannattaa seurailla tätä blogiani! Kotisivuilleni en tiedä vielä mitä teen, laitanko ne pois vallan vaiko siirrän johonkin, kun niiden hallinnointi on niin uskomattoman hankalaksi mennyt. Jos jollakin on ideoita hyvistä kotisivukoneista, niitä otetaan kyllä ilolla vastaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti