Aika pentujen kanssa menee kuin siivillä!

 Pennut täyttävät huomenna jo 6 viikkoa, enkä ole ehtinyt tänne blogiin mitään heistä edes päivittämään pitkään aikaan!  Olen luonut pentujen tuleville perheille oman facebook-ryhmän ja siellä on niin helppoa jakaa livevideoita ja kuvia, että tämä blogin päivittäminen aina jää ja unohtuu, pahoitteluni.. Pentujen kanssa on kuitenkin mennyt tosi kivasti, ovat vauhdikkaita ja iloisia tyyppejä joiden kanssa aika on hurahtanut kyllä todella nopeasti, parin viikon päästä pitäisi jo omiin koteihin lähteä! 
 

Rakennettiin poikien kanssa pennuille suuri aitaus metsänreunaan, se on niille tosi kiva peuhupaikka ja lisäksi puut antavat hieman suojaa myös aurinkoa vastaan, niin eivät kuumat kelit pääse uuvuttamaan reippaita ulkoilijoita 😊 Lisäksi metsä tarjoaa pennuille hyvän alusen motoristen taitojen kehittämiseenn ja aika sitten näyttää, toimiiko koirilla sama kuin ihmisilläkin, että metsän hyvien bakteerien pitäisi auttaa allergioiden torjumisessa.  Ei sillä, ei pentujen kummallakaan vanhemmista mitään allergioita tokikaan ole, mutta katsotaan, millaiseksi heidän immuniteettinsä sitten ajan myötä muodostuu. 

Riistaan ollaan tutustuttu lähes päivittäin ja metsäretket on aloitettu 😊  Paljon tongittavaa luonnosta pennuille löytyykin ja tahti on vielä verkkainen, mutta nopeutuu kerta kerralta!

Ruu imettää pentuja vielä useampaankin kertaan päivässä, mutta lisäksi ne saavat myös kolmesti päivässä kiinteää ruokaa.  Ensi viikolla lisään heille neljännen aterian, jotta Ruulle jäisi edes jotain kaloreita itselleenkin, se on laihtunut kovasti vaikka syö 4-5 kertaa päivässä isoja annoksia ruokaa, mutta siirtää ilmeisesti kaiken pentuihin, ne kun ovat kasvaneet koko ajan oikein mallikkaasti Ruun hoikistumisesta huolimatta.  Luonto on hassu, se turvaa jälkeläiset ensin ja sitten vasta loput jää äidille..

Puutarhammekin pennut ovat jo valloittaneet ja nurmikolla onkin mukavaa kirmata ja kaivella koloja 😀 Lasten kanssa on kiva telmiä ja meidän pojat kyllä rakastavatkin pentujen kanssa puuhailla, eli innostus on molemminpuoleista!  Kaiken maailman kolmipyöräiset härvelit, ruohonleikkuri, painepesuri, kompura ja moni muu tulevat tässä puutarhassa kyllä tutuiksi, kun joka päivä jokin vehje täällä huutaa 😀 Ei tarvitse huvipuistoa rakennella, kun luonto ja vilkas elinympäristö tarjoavat ne jo ihan "talon puolesta"! 😍

Aurinkoista kesää kaikille blogini lukijoille, näistä pennuista päivitän niiden koteihin lähdön yhteydessä varmasti vielä, mutta sitten jäädään lomalle ja tekemään uusia suunnitelmia! 😇

Pennut ovat viikon vanhoja!

 Keväisiä terveisiä täältä Tammelasta!  Kevätpuuhia puutarhassa on kovin aloiteltu ja keväisiä retkiä lähimaastoihin tehty.  Pennut täyttivät toissapäivänä viikon ja ovat kaikki oikein terhakoita ja eloisia pikku punaneniä 😍 Kotipohdinnat on käynnissä ja potentiaalisia koteja on kontaktoitu, muutamalle pennulle tässä kotiehdokkaita vielä pyörittelen joten malttakaahan siellä linjoilla vielä, kyselen kyllä sitten lisää mikäli kaipailen lisätietoja 😊

Ruu osaa hommansa emänä todella hienosti ja on rento äitikoiruus.  Se tykkää huomiosta ja rapsutuksista, joten lapsetkin saavat pentulaatikossa viettää aikaa, valvottuina tietenkin.  Otto 8v on kyllä jo vallan harjaantunut pentujen sylittelijä ja hän saakin taas makoilla pentulaatikossa sydämensä kyllyydestä 💕

Maha Ruulla meni synnytyksen jälkeen hieman sekaisin, mutta Promaxilla ja parin päivän hieman kevennetyllä ruoalla saatiin maha taas kuntoon.  Nyt Ruulle meneekin isoja annoksia ruokaa ja hienosti sen maito pennuille on koko ajan riittänyt.  Pennuista suurin osa on jo tuplannut syntymäpainonsa ja kasvavat vauhdilla aivan silmissä!  Toinen tytöistä ja toinen piirtopäisistä pojista ovat vielä ihan himpun alle painonsa tuplaamisen, mutta hienosti nekin kasvavat omaa vauhtiaan.  Pennut jakaantuvat väreiltään hauskasti, kahdella pojalla on piirto, kolmannella laikku pään päällä ja nenän päällä, melkein siis piirto muttei kuitenkaan.  Kahdella pojista on pienen pieni pilkku päälaella, eli kaikilla pojilla on naamamerkit, tytöt taas ovat naamoiltaan täysin merkittömiä, mutta toisella on isommat sukat ja toisella pienemmät.  

Meidän elämään ei tällä hetkellä paljon muuta mahdu, kuin pentujen hoitamista ja ulkoilua.  Olen kotona edelleen Juuson kanssa ja opiskelen, Juuso täyttää nyt toukokuussa 2 vuotta.  Verkko-opinnot ja Juuson 3-4 tunnin päiväunet mahdollistavat opiskelun mukavasti ja kesälle otinkin hieman lisää kasvatustieteiden kursseja yliopistosta. Opehommiin ammatilliselle puolelle siis tähtään, katsotaan, mikä minusta sitten varsinaisesti tulee "isona".  Ihanaa, kun on ollut mahdollisuus olla Juuson kanssa pitkään kotona ja toivottavasti saadaan olla hetki vielä vastedeskin 😊

Alla kuvia keväiseltä retkeltämme Torronsuon kansallispuistossa.  On aivan mahtavaa, että kotiovelta voi kävellä Torrolle, johon on meiltä alle 2 kilometriä matkaa!  Toki Torronsuo on melko iso alue, nämäkin kuvat ovat aivan sen toiselta laidalta, eli autokyytiä tarvittiin, mutta hyvät lenkkimaastot meillä kyllä täällä kahden kansallispuiston välissä on 😊

Ruun ja Jaren pennut ovat syntyneet!

 Tollerinpennut ovat täällä!  Ruu (Myrock´s Rosemary Gin) ja Jare (Kitimat Let`s Twist Again) saivat jälkikasvua sunnuntaina 25.4.2021!  5 urosta ja 3 narttua sieltä putkahti, mutta yksi nartuista syntyi kuolleena, joten meillä on nyt 7 eläväistä ja reipasta pikkutyyppiä ja ihanan rento äitikoira täällä 😊

Ruu petaili ja läähetteli koko lauantain ja sunnuntain välisen yön ja nukuinkin pentuhuoneen lattialla patjalla sen seurana, jotta näen, mihin asiat edistyvät.  Lopulta noin seitsemän maissa aamulla Ruu rauhoittui jalkoihini nukkumaan.  Heräsin ennen yhdeksää ja lähdin aamukahvin keittoon, sekä ilmoitin synnytysavuksi lupautuneelle Ruun omistajalle, Sallalle, että lähiaikana varmasti tapahtuu, veikkasin seuraavaa yötä.  Ruu kävi mielellään aamukävelyllä ja vaikutti rauhalliselta, joten menin syömään aamiaista.  Kun palasin pentuhuoneeseen, se olikin livahtanut omaan häkkiinsä makoilemaan ja näin, että sitä hieman supisteli myös.  11 jälkeen siltä tuli limatulppa ja sitten ilmoitinkin Sallalle, että täällä taidetaan synnyttää sittenkin jo melko pian, että helsingistä voi lähteä ajelemaan tänne päin.  Ensimmäinen pentu syntyikin puoli yksi, ennen sitä ehdin jo soittamaan eläinlääkärillekin, kun minusta ensimmäisen pennun tulo kesti hyvin kauan.  Kuitenkin samaan aikaan kun puhuin eläinlääkärin kanssa, Ruu tekaisi muutaman oikein napakan ponnistuksen ja kun suljin puhelun niin siinähän se ensimmäinen pentu sitten jo olikin! 😊 Maltti oli muutenkin valttia tässä synnytyksessä, emänsä Stellan tavoin Ruu oli verkkainen ja rauhallinen synnyttäjä, se ponnisteli hitaassa tahdissa eikä selvästi halunnut hommassa liikaa hengästyä 😆 Piinaavaa kasvattajalle toki, mutta hyvä emälle!  

Ensimmäinen pentu oli siis uros, jolla on valkeaa kuonon päällä ja jonkin sortin lyhyehkö piirtokin päässä.  Toinen pentu syntyi 13.24, uros sekin, tumma pikku-Jare.  Kolmantena puolta tuntia myöhemmin jälleen urospentu, hyvin tumma, piirtopäinen iso tyyppi.  Sitten Ruu piti taukoa ja 15.15 syntyi ensimmäinen narttu.  Puoli tuntia myöhemmin seuraava urospentu, jolla kunnon piirto ja taas tunnin tauon jälkeen iso narttupentu, jolla emänsä tavoin vasemmassa etujalassa hieman oikeaa korkeampi sukka.  17.22 syntyi urospentu, jolla oli pienen pieni pilkku päässä ja tämän jälkeen Ruu rauhoittui syöttämään lapsosiaan ja söi ja kävi tarpeillaan.  Luulimme kaiken siis olevan ohi, mutta yhdeksän maissa Ruu alkoi jälleen läähättää ja supistella.  Luulin, että sillä on vain jälkisupistuksia ja siltä se pitkään vaikuttikin, mutta ennen kymmentä Ruu alkoi ponnistaa jälleen, tosin aiempaa matalammalla teholla.  Ajattelin, että se ehkä ponnistaa yhtä sisälle jäänyttä istukkaa, mutta kun mitään ei tullut, kokeilin mitä sieltä on tulossa.  Ensin tuli se istukka ja sitten tunsin pennun todella kaukana, niin etten tuntenut muuta kuin suusta ulkona olevan kielen ja sen että pentu on ilman kalvoja.  Tämä tarkoitti siis sitä, että pentu on hyvin todennäköisesti jo menehtynyt.  Soitin eläinlääkärille ja hän kertoi muutamia vinkkejä, joilla voisin saada pennun laskeutumaan hieman alemmas ja sovimme, että lähdemme klinikalle sitten, jossei näillä vinkeillä mitään tapahdu.  Kuin ihmeen kaupalla pentu todellakin laskeutui saataville niin, että sain sen lopulta helposti autettua ulos, kunhan se vain tuli niin, että siihen ylttyi.  Todella harmillisesti tämä narttupentu oli kuitenkin jo menehtynyt 😢  Miksi se sinne sitten niin pitkäksi aikaa oli jäänyt, eikä muiden mukana tullut ulos, sitä emme koskaan saa tietää, mutta koitan ajatella, että jollei pentu synnytyksestä selviä, siinä todennäköisesti on ollut jotain vikaa ja luonto tietää tässä asiassa viisaammin kuin me hoivaviettiset ihmiset.  

Ruu tiesi todella upeasti heti ensimmäisestä pennusta lähtien, mitä niiden kanssa kuuluu tehdä!  Se aukoi itse kalvot ja katkoi napanuorat ja nuoli pennut puhtaaksi.  Minun tehtäväkseni jäi vain auttaa hieman pentujen kuivaamisessa ja tarkistaa sukupuolet niiltä.  On niin ihanaa päästä näkemään, että hyvät emonvaistot selvästi periytyvät ja kulkevat sukupolvelta toiselle!  Minun tehtäväkseni jää nyt näiden ensimmäisten viikkojen aikana lähinnä pitää Ruu tyytyväisenä ja hyvin ruokittuna, niin se jaksaa tehdä maitoa hyvin pennuilleen.  Nyt kahden vuorokauden iässä pentujen painot ovatkin jo mukavasti nousussa, eli maitoa riittää.  Valtakunnassa siis kaikki kaikin puolin erittäin hyvin!  💓 Alla kuvia Ruun ja pentujen ensimmäisestä vuorokaudesta. 

Ruun H-hetki lähestyy! Lisätietoja pentueen vanhemmista :)

Ruu kävi viime viikolla omistajansa Sallan kanssa meillä tutkimassa paikat ja tutustumassa meidän perheeseen ja tänään hain Ruun sitten lähestyvää synnytystä varten meille.  Ruu on kyllä todella mutkaton tyyppi, se rakastaa lapsia ja sujahti sakkiin kuin olisi aina täällä ollut!  Tarmolle se sanoi kerran, ettei peräpäätä ole sopivaa niin suurella innolla haistella ja hommahan oli sillä sovittu.  Taran kanssa Ruu tulee hienosti toimeen ja Tara haastaakin Ruuta kovin leikkimään.  Oikeastaan ainoa, jonka kanssa Ruulla on vielä tutustumista, on meidän kissa.  Kissahan säntäsi suoraan karkuun, kun Ruu astui ovesta sisään ja nyt he voivat toisiaan kyllä portin läpi katsella rauhassa, mutta jos kissa säntää, Ruukin innostuu ja.. No, sanottakoon että tätä vielä hiotaan hieman 😅 Mutta todella iloinen olen siitä, miten rennosti Ruu täällä elelee ja varmasti pärjätään hienosti täällä sen kanssa tämän pentuprojektin ajan!  Suurkiitokset Ruun omistajalle Sallalle ja Jare-isukin omistajalle Susannalle, että mahdollistivat tämän yhdistelmän minulle! 💓

Ruu on siis 3-vuotias oma kasvattini Myrock´s Rosemary Gin ja se on Stellan (Novamian Milky Moonstone) ja Ginin (Tollerbay Dallas Texas) "Gin"-pentueesta.  Stellan isä taas on kasvattini Jedi (Myrock´s Timon Stone), joten minulle on kunnia saada jatkaa tätä omaa linjaani, joka pohjautuu meiltä viime kesänä poisnukkuneeseen sveitsintuonti-narttuuni Nanciin (Objibwa´s Venancia NiBa).  Nanci oli siis Jedin äiti, pentueessa josta Jedi on, oli seitsemän urosta muttei yhtään narttua, joten minulle on suuri ilo se, että Jedin lasten kautta sain tätä linjaa takaisin, eikä käyntini saksassa astuttamassa Nanci usalaisella Nashilla (Vermilion Nash the Dreamworker) ollut seuraavia sukupolvia ajatellen "turha".  Tunnen koirat Ruun sukutaulussa hyvin, kuin omat taskuni.  Tuttua linjaa on aina mukavampaa käyttää kuin arpoa uusilla, joten siksi kyselin Sallalta mahdollisuutta lainata Ruuta jalostuskäyttöön.  
   Pidän Ruun mutkattomuudesta ja iloisuudesta ja siitä, että sen kanssa on rentoa olla missä vain.  Liikennevälineissä Ruu kulkee rauhassa ja se rakastaa autoilua ja ravintolan lattialla se pötköttelee rapsuttajia odotellen rentona.  Se on tottunut reissaaja ja innokas matkakumppani.  Salla on kilpaillut Ruun kanssa rallytokossa ja tokossa mukavin tuloksin ja lisäksi Ruu on käynyt näyttelyissä saaden sertin ja se on mh-kuvattu mukavalla arviolla.  Ruu on nopea ja tietyllä tapaa myös reaktiivinen, se tykkää osallistua kaikkeen ja palautuu yllätyksistä nopeasti.  Mh-kuvauksessa myös näkyi että kun mitään ei tapahdu, Ruu osaa ottaa rennosti ja relata ja kun taas alkaa tapahtua, se on jälleen menossa mukana 😊 Laukauksia Ruu ei pelkää, mutta se innostuu niistä ja jäi ilmeisesti noutajille tyypilliseen tapaan katsomaan, mitä tippuu ja mistä 😆 Surkea ampuja, kun ei koko päivänä saanut saalista, vaikka joka suuntaan räiski! 😆

Kun lähdin miettimään sulhasta Ruulle, halusin sille omilla jaloillaan seisovan, iloisen tyypin, jolla olisi myös hyvät terveystulokset.  Ulkoiset ominaisuudet tulivat listassa toki viimeisinä, mutta toivoin tummaa väriä ja hyvää luustonvahvuutta ja Jarehan sopi näihin kaikkiin!  Sillä on jo yksi pentue kivoja jälkeläisiä, joita nyt on alettu terveystutkimaan ja jotka ovat osoittautuneet iloisiksi ja vauhdikkaiksi noutajanaluiksi.  Olen nähnyt Jaren isän ja emän lukusia kertoja eri harrastuksissa ja molemmat ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen, joten sen sukutaulu oli silmissäni todella kiinnostava.  Lisäksi Jaren mh-kuvaus on todella "rempseä ja reipas", sieltä paistaa läpi samoja asioita kuin Ruullakin, leikkisyyttä, nopeaa palautumista ja rentoa suhtautumista yllätyksiin ja ääniin.  Jaren palaute mh-kuvauksesta olikin "itsevarma, rohkea ja omilla jaloillaan seisova koira".
   Jare kilpailee mejässä voittajaluokassa ja sillä on useampikin serti näyttelyistä.  Taippareitakin varten Jare treenailee ja on kerran käynyt yrittämässäkin, mutta vielä pitää jatkaa hieman harjoituksia 😊

Kummallakaan vanhemmista ei ole allergioita, herkkämahaisuutta tai iho-oireita.  Ne ovat terveitä ja ilosia perustollereita, vauhdikkaita, energisiä ja avoimia.  
   Pennut meillä kasvavat perheen ja hulinan keskellä ja tottuvat monenlaisiin ihmisiin, koiriin ja paikkoihin.  Ensimmäiset kolme viikkoa ne saavat viettää emänsä kanssa niille varatussa pentuhuoneessa hieman rauhallisemmin, mutta kun silmät ja korvat aukeavat ja jalat kantavat, on aika astella hulinan keskelle ja otamme myös vierailijoita vastaan tuon kolmen viikon rajan ylityttyä.  Pennut saavat sylittelyä "koko rahan edestä" ja viemme niitä poikien kanssa myös retkille, esimerkiksi rannalle, tallille ja lukemattomille eri metsäreitelle.  Pihassamme tutuksi tulevat crossimopot, painepesurit, kompurat sun muut metelivehkeet ja lasten kummalliset härvelit.  Kissaan ja kaneihin pennut pääsevät tutustumaan myös.  Riistaa näytän pennuille säännöllisesti ja opetan niille erilaisia nenänkäyttöharjoituksia namipiiloilla ja -etsinnöillä.  Laukauksiakin pennut pääsevät kuulemaan useampaan otteeseen ja ilotulitusäännitteet niillä soivat pentulaatikossa jo ennenkuin kuulo kunnolla toimii 😁  

Tässä hieman vielä kuvia Ruun ensimmäisestä illasta täällä Tammelassa 😊

Meille tulee pentuja!

Ruu ultrattiin siis ennen pääsiäistä ja se on vahvasti tiine 😊 Lupailin pennunostajaehdokkaille, että kirjoittelen pariskunnasta pidempää esittelyä pääsiäisenpyhinä, mutta minulle kävi niin että jouduin pitkäperjantaina kiireelliseen leikkaukseen ja nyt on vatsa täynnä haavoja, joten istuminen on jokseenkin haasteellista.  Kirjoittelen siis pariskunnasta lisää kyllä, mutta hetken joudutte vielä odottamaan.  Uskon,

että moni teistä ilostuu kuitenkin tiedosta, että pentuja on kyllä tulossa, ihan reippaankin kokoinen sakki ilmeisesti 😊

Uskon, että näiden jo minuun yhteyttä ottaneiden perheiden keskuudesta löydän kyllä sopivat kodit syntyville pennuille, joten uusia yhteydenottoja ei tässä vaiheessa enää kannata tehdä.  Kun pennut syntyvät, käyn kaikki kotiehdokkaat läpi ja olen potentiaalisiksi katsomiini koteihin sitten yhteydessä.  Tänne päivitän kyllä, mikäli tilanne muuttuu, tai kaipailen lisää kotiehdokkaita.  Teitä on nyt linjoilla niin hurja määrä, että en todellakaan ole ehtinyt vastata kaikkiin puheluihin, enkä sähköposteihin ja olen todella pahoillani tästä.  Toivon kuitenkin, että jokainen löytää sen oman punanenän sopivasta paikasta, älkää sortuko pentutehtailijoihin silti, vaikka pentuja onkin nyt vaikea saada.  Odotus palkitaan ja tämä koronakreiseily menee ennemmin tai myöhemmin ohi 😊

Nämä nyt tulevat pennut eivät ole lähdössä kenellekään vain lenkki-, retkeily- tai vaelluskaveriksi, vaikka niitä paljon näihin hommiin nyt kyselläänkin ja itsekin harrastan yllämainittuja asioita tollereidemme kanssa.  Niiden lisäksi tollerin on kuitenkin VÄLTTÄMÄTÖNTÄ tulla kunnolla peruskoulutetuksi ja sosiaalistetuksi, sekä koen että sen nenä varsinkin on liian hyvä tuhlattavaksi sohvalla makoiluun!  Nenänkäyttö tutkitusti vähentää koiran kierroksia hyvinkin tehokkaasti, joten suosittelen täydestä sydämestäni noutajien rodunomaisten lajien lisäksi esimerkiksi mejää eli verijälkeä, pk-jälkeä, hajuerottelua, nose workia... Näitä nenänkäyttölajeja on tarjolla kyllä runsaasti ja lähes joka kaupungissa 😉 Näen itse, miten onnellisia koiramme ovat jälki- ja noutohommia tehdessään, ne tietenkin rakastavat myös metsässä liikkumista, mutta jos ei halua lainkaan koiralajeja harrastaa, niin minusta ehkä jokin muu rotu kuin tolleri voisi siinä tapauksessa olla sopivampi rotu.  Paljon tollereita lemmikkeinäkin on, mutta vaikka ne ovatkin myös todella ihania perhekoiria, eivät ainakaan vilkkaammat yksilöt kestä "täysipäisinä" pelkkinä lenkkikavereina.  

Alla vielä hieman kuvia pentueen isästä Jaresta ja emästä Ruusta 😊

Ruu