Talvisia terveisiä!

 Talvisia terveisiä, tai oikeastaan aika vaihtelevia sellaisia, ei täällä Tammelassa ole vuorokautta enempää nuo talviset kelit vielä kestäneet, mutta toivottavasti saamme hieman paremman talven tänä vuonna kuin viime "talvena", joka siis oli 5 kuukautta lokakuuta yhteen soittoon 😑

Meiltä on täältä talo tosiaan pennuista tyhjentynyt lokakuussa ja yksi narttupennuista jäi meidän iloksemme tänne kotiin.  Tara (Myrock`s Head Hunter) on nyt vajaa 5 kuukautta vanha ja on aivan huipputyyppi!  Se on ihmisrakas, avoin, vauhdikas, innokas, todella kekseliäs ja puuhakas, mutta käyttää energiansa toistaiseksi siihen että saa namien määrän maksimoitua, eikä juurikaan ole mitään tuhoamisia edes kokeillut.  Tässä toki auttaa rotutoveri Tarmo, joka on jo niin rauhallinen sisätiloissa (vaikka muutoin ei todellakaan ole rauhallinen tyyppi), yhdessä he ovat sitten täällä sitä lunkisti ottamisen jaloa taitoa harjoitelleet.  

Alla muutamia kuvia Tarasta

Tara on sujahtanut meidän sakkiin aivan loistavasti mukaan!  Blondi on nyt asustellut siskoni luona Nummelassa Vito-bostoninterrierin kaverina, Vito menetti "suuren johtajansa" Ada-heelerin elokuussa ja Blondi meni sitten "tukihenkilöksi" Vitolle muutoksen keskelle.  Tarkoituksella ollaan paljon nyt Blondia pidetty kuitenkin Taran kanssa joko meillä, siskollani tai meidän mummilassa, jotta niilläkin pysyisi hienot, mutkattomat välit aina keskenään.  Blondi steriloitiin lokakuussa ja muutaman melankolisen päivän jälkeen siitä on taas tullut leikkisä oma itsensä ja se saa aivan hulluja "tollosekareita" päästessään juoksemaan.  

Tarmo pääsi syksyllä ensimmäiset kerrat kyyhkysmetsälle ja sorsametsälle ja saalistakin saatiin!  Kyyhkyset se nouti hyvin, mutta haavakoksi jäänyt sorsa vaati hieman rohkaisua.  Tarmo on tosi innokas riistan kanssa, mutta sen palautukset ja pitkäjänteisyys vaativat vielä hiomista.  Jälkihommia ollaan tehty myös, pitkiä ja lyhyitä verijälkiä ja toivottavasti ensi kesänä päästään taas koejäljillekin!  Tarmo olisi tarkoitus terveystutkituttaa nyt ensi vuoden alkupuolella ja samalla olen ajatellut kastroida sen.  Harmillista kyllä, sillä se on luonteeltaan aivan täyttä kultaa ja noutajanakin toimiva, riistaintoinen tyyppi, joka on aina ollut täysin terve, mutta Tarmo on todella matalaraajainen.  Aika tulee näyttämään, vaikuttaako matalaraajaisuus Tarmon käyttövuosiin, toivottavasti ei, mutta jalostuskoiraksi siitä ei valitettavasti ole.  Viisi senttiä jos olisi lisää korkeutta tullut, niin asia olisi eri, mutta nyt kun minulla näitä narttuja tässä kotosalla on niin on mutkattominta, että uros jota ei käytetä jalostukseen, kastroidaan.  Meillä kun näitä liikkuvia osasia perheessä riittää, niin täytyy koittaa minimoida vahingot ja tämä on taas yksi helpotus asioihin. 

Meillä on aivan mahtavat lenkkimaastot tässä lähistöllä!  Asumme Torronsuon ja Liesjärven välissä ja kotipihaltamme lähtevien metsien lisäksi vain parin minuutin automatkan päästä löytyy vaikka ja mitä aarteita.  Olen reittejä nyt urakalla tutkinut sekä koirien kanssa jalan, että polkupyörällä ja ratsain.  Mukavat koirakaverit ollaan pyydetty seuraksi mukaan, sillä niin ihania kuin nuo isot metsät ovatkin, niin mukavampaa niissä on kulkea kaverin kanssa jos vaikka eksyy tai törmää susiin.  Susia on siis näillä meidän nurkilla myös nähty ja se onkin hieman rajoittanu ajokoira-Topin kulkua maastossa, ei ihan mihin vaan ole voinut päästää Topia ajamaan.  Topi on kuitenkin hyviä ajoja syksyn mittaan saanut eikä toistaiseksi ole törmännyt mihinkään vääriin eläimiin metsässä.  Topi on myös huolehtinut peruskunnostaan polkupyörä- ja hölkkälenkeillä.  

Joulutervehdys Krisseltäkin!  Krisse on jo koiriemme kanssa hyvää pataa ja kävelee aivan suvereenisti tarkistamaan, mitä herkkuja koirien kupeissa on.  Myös Topin 😆

Pentusuunnitelmistani piti hieman vielä kirjoitella, eli suunnittelen tosiaan ensi keväälle pentuetta, mutta koska minulla on urosvalinta vielä kesken niin teen pentueelle sivun heti kun yksityiskohdat varmistuvat.  En ota varauksia pennuista etukäteen vastaan ja toivoisin, että pennunostajaehdokkaat malttaisivat tutustua yhdistelmään, jota suunnittelen, että onko se omiin tarpeisiin lainkaan sopiva yhdistelmä ja malttaisivat myös odottaa, että kirjoitan pentueen vanhemmista kuvauksen, millaisia ne ovat, millaisia jälkeläisiä niistä mahdollisesti odotan syntyväksi, minkä tyyppisiä koteja pennuille haen ja muita yksityiskohtia.  Kukaan ei ole myöhässä jos aloittaa kyselyn vasta kun yhdistelmä on julkaistu, sillä haluaisin, että pentujen tulevat kodit ovat kiinnostuneita saamaan JUURI NÄIDEN kyseisten vanhempien pennun JUURI MINUN kasvattamanani.  Minuun ei siis tee vaikutusta selvästi kaikille pentulistan kasvattajille osoitettu "kiertokirje" vaan se, että ollaan selvästi kiinnostuneita tekemästäni kasvatustyöstä.  Kasvattajaystävieni kanssa vinkkailemme mielellämme sopivia pentueita ja suunnitelmia, jollei omasta pentueesta sopivaa pentua löydy ja malttia kannattaa pennunhankintaan nyt varata runsaasti, korona-aikana on paljon hyviä koteja etsimässä pentua. Saa minulle toki esittelykirjeen lähettää jo etukäteenkin, mutta vastauksissani voi olla viivettä ja vastaukset voivat vaikuttaa hieman ympäripyöreiltä vielä, kun suunnitelmat ovat niin vaiheessa.  Kyllä tämä tästä lähtee taas tarkentumaan, kunhan nyt jouluhässäkästä ainakin ensin selvitään! 😀 

Ihanaa joulunaikaa! 

Hulinaa pentulaatikossa ja sen ulkopuolella

Terveisiä pentulaatikosta ja sen ulkopuolelta!  

Pennut ovat nyt 5 viikkoa ja hulinaa ja vauhtia riittää!  Ulkoaitaus on tullut tutuksi ja siellä vietetäänkin useita lyhyitä hetkiä päivässä sisäsiisteyshommissa ja pentulaatikkokin on vaihtunut aitaukseen.  Pennut ovat muuttaneet päiviksi kodinhoitohuoneeseen ja keittiöön ja valloittaneet koko pihan ja lähimetsänkin.  Joka päivä olemme tehneet retkiä lähimaastoon ja ensi viikolla laajennetaan ympäristöä vielä lähialueen laavuille ja rannalle :)  Sorsan siipiäkin pennut ovat kantaneet ja harakkatilaus on tehtynä.  Ruokaa pennut syövät nyt kolmesti päivässä, osin raakapakasteita tai kotiruokaa ja osin Nutriman nappulaa.  Lisänä heille menee Nutrolin-pentuöljy.  

Pennut ovat ilosia, vauhdikkaita ja ihmisrakkaita tyyppejä.  Kaikille on löytynyt hyvät kodit ja nyt vielä mietitään, kuka pennuista olisi sopivin minnekin.  

Ikäviksemme jouduimme sanomaan hyvästit näiden pentujen iso-isoäidille, Nancille, Objibwa´s Venancia NiBalle reilun 13 vuoden iässä.  Samana viikonloppuna, kun pennut syntyivät, Nancin maha alkoi paisua.  Mahassa oli suuri möykky ja kun löysin kananmunan kokoisia möykkyjä muutaman myös kaulalta ja niskasta, tiesin että nyt on aika sanoa hyvästit.  Vietimme muutaman mukavan päivän vielä Nancin kanssa ja sitten se sai nukahtaa rauhassa pois, vielä pirteänä ja iloisena nameja kaksi kerrallaan haukaten, mutta sen silmistä näki, että väsymys alkoi viedä jo voiton.  Saimme ihanan kesän Nancin kanssa vielä ikäänkuin "kaupanpäällisenä", joten päätöksen tekeminen oli selvää, mutta ei missään nimessä helppoa.  Nanci tuhkattiin ja nyt se on meidän kanssamme myös näissä sen lapsen lapsenlapsissa :)  Maailman ihanin Nanci, opetit meille niin paljon ja elit mukana kaikissa muutoksissa lapsettoman nuorenparin harrastuskoirasta kolmelapsisen perheen hulinaan!  Niin monta lintua tuli vuosien aikana noudettua ja peuroja jäljestettyä...

Kaiken tämän keskellä meistä tuli myös kissanomistajia.  Lähitallilla oli kissanpentuja ja Otto on niitä joka kesä meille pyytänyt jo 4 vuoden ajan joten nyt annoin viimein luvan sitten meille kisun hankkia.  Krisse-kisu muutti meille elokuun lopulla ja on aika vauhdikas ja seurallinen tyyppi!  Koiria vielä vähän arkailee, mutta eiköhän niihinkin ennemmin tai myöhemmin totu.  Otto on tunnollisesti hoitanut kissansa ja jopa vessalaatikko on joka päivä tullut useampaankin otteeseen siivottua!  Toivottavasti sama meininki jatkuu vielä seuraavat 15 vuotta.. :) 

Mukavaa syksyä kaikille! 

Stellan tollerinpennut ovat syntyneet!

💝  Pentulaatikosta päivää!  💝

Stellan ja Rukan pennut syntyivät viime sunnuntaina 26.7.2020 keskellä yötä.  Ensimmäiset kolme narttua syntyivät nopeasti ja helposti, sitten Stella piti useamman tunnin taukoa (aivan kuten viimeksikin) ja tauon jälkeen alkoi ponnistella varmaan toista kohdunsarvea tyhjäksi.  Neljäs pentu ei meinannut millään syntyä ja näin kun sieltä jo sikiövesikin meni, enkä saanut pennusta mitenkään otetta, tunsin vain kuonon.  Stella ponnisteli kovinkin, mutta mitään ei tapahtunut, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka otti meidät sinne käymään.  Matkalla kuulin, kun Stella ponnisteli kovasti, autoon hyppääminen, asennon muutos ja auton tärinä varmaan vauhdittivat hommaa.  Eläinlääkäriin päästyämme lääkärin hommaksi jäikin ottaa koppi neljännestä narttupennusta ja liuttaa se ulos, hankalassa asennossa se olikin tulossa jalat harallaan, toinen eteenpäin ja toinen taaksepäin joten olkapäät olivat levällään ja pentu oli (tietenkin) pentueen suurin 😏.  Tunnustelimme nopeasti mahaa, eikä siellä mitään tuntunut ja Stellakin lepäili rauhassa pentujensa kanssa, joten ajattelin synnytyksen olleen sitten siinä.  Ultrassahan nähtiin myös neljä pentua, joten ei ollut syytä olettaa siellä vielä olevan enemmän.  Kotiin lähtiessä pyysin vielä pikkuisen oksitosiinia Stellalle, koska viimeisen pennun istukka oli jäänyt sisälle.  Ajelin kotiinpäin ja lähellä kotia kuulin kun Stella alkoi taas ponnistaa.  Loistavaa, viimeinen istukka tulossa, ajattelin.  Avasin kotona takaluukun ja siellä olikin odotettu istukka, urospentu ja urospennun istukka, onneksi takakontti oli vuorattu pyyhkeillä.. 😆  Äkkiä Stella ja pennut pentulaatikkoon, että pääsee nuolemaan viimeisintä tulokastakin ja kappas vain, parilla ponnistuksella pentulootaan tuli vielä viides narttupentu!  Lopputulema oli siis viisi narttua ja yksi uros! Sitten Stella kävi pissalla ja käytin sen pikapesulla ja tein itselleni pedin pentulaatikon viereen, jossa nukuin sitten muutaman tunnin aamuhommiin asti.  Ei Stella siis oikeasti olisi välttämättä edes eläinlääkärin apua tarvinnut, mutta minua käynti rauhoitti ja pieni oksitosiinilisä varmasti vauhditti loppusynnytystä ja Stella pääsi lepäämään pentujensa kanssa.  Olen tunnetusti aika nopea liikkeissäni ja näissä synnytysasioissa ei saisi ollenkaan hätiköidä, mutta toisaalta näissä asioissa ei voi koskaan olla liian varovainen ja jos pentu olisikin ollut vaikka kuollut, ei se välttämättä olisi mahtunut syntymään ollenkaan ja koko loppuporukka olisi sitten ollut vaarassa.

Stella on jälleen aivan ilmiömäinen emä, se huolehtii pennuistaan todella tunnontarkasti ja rakastaa hoidella niitä.  Tarkka se on lapsistaan, katsoo aina huolestuneesti kun punnitsen pentuja, mutta kiltisti antaa minun ja lasten niitä käsitellä ja silitellä.  Alkuun sillä oli aina hirmu kiire takaisin pentujensa luokse, mutta nyt kun pennut ovat jo viikon, se malttaa jo hieman viipyäkin ulkona.  Pennut ovat kasvaneet hienosti ja ovat kaikki oikein virkeitä ja terhakoita.  Stella syö hyvin ja siltä tulee reippaasti maitoa, itse asiassa maitoa valui sen juostessa ulkona jo pari päivää ennen synnytystä, joten arvelinkin että sen maito tulee mukavasti riittämään kyllä 😅 

Punnitsen pentujen kotiehdokkaita yhä ja sopivimmat kodit pyydän käymään meillä, kunhan pennut ovat 3-4-viikkoisia.  Uusia kotiehdokkaita en enää ota vastaan, olen varma että aiempien yhteydenottojen joukosta löytyy näille pennuille jo sopivat, harrastavat kodit.  Kiitos kuitenkin kaikille pennuistamme kiinnostuneille!

Meille on tulossa tollerinpentuja heinäkuun lopussa!

Stella on siis tiine <3  Stella eli Novamian Milky Moonstone on siis astutettu Rukalla eli Megwe´g Gaire Na Gaoithella ja pentujen odotetaan syntyvän heinäkuun viimeisellä viikolla.  Molemmat vanhemmat ovat A-lonkkaisia ja 0-kyynärisiä ja niillä on terveet silmät.  Sekä Stella, että Rukalla on yksi pentue aiemmin ja ylpeänä voin kertoa että kaikki heidän jälkeläisensä ovat luustotutkittuja a- tai b-lonkin ja nollan kyynärin, wau!  Lonkkaindeksien yhteenlaskettu keskiarvo on 110, joka on rodun keskiarvon yläpuolella. 

Kummatkin vanhemmat ovat laukausvarmoja ja tästä todisteena Rukalla on mh-kuvauksen 1 (ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön) ja Stella on laukaustestattu useampaan otteeseen sen kilpaillessa mejässä voittajaluokassa.  Molemmilla vanhemmilla on sert näyttelystä. 

Mitä minä ajattelen tästä tekemästäni yhdistelmästä?  Ensinnäkin, olen todella kiitollinen Stellan omistajalle Eevalle, joka mahdollisti minulle Stellan jalostuslainaan saamisen uudelleen.  Olen ollut Stellan aiempiin pentuihin niin tyytyväinen, että minusta olisi ollut harmillista, jollei Stellaa olisi toiseen pentueeseen vielä voinut käyttää, niin huolellinen ja loistava emäkin se oli.  Olen myös todella kiitollinen Claudialle ja Sonjalle, jotka uskoivat Rukan käyttööni. Ruka tervehti meitä iloisesti heti autosta tultuamme ja otti Juuson (1-vuotiaan pojankoltiaisen) kotiinsa kuin Juuso olisi siellä aina asunut.  Todella iloinen olin myös siitä, että nukuimme yläkerrassa vierekkäisissä makuuhuoneissa, eikä inahdustakaan kuulunut kummastakaan huoneesta, eli hienosti Ruka pystyi nukkumaan vaikka talossa oli tärppipäivillä oleva narttu.  Astutukset sujuivat nopeasti ja hyvin ja pariskunta piti selvästi toisistaan.  Stella on mutkaton reissukumppani ja sen kanssa olisin hyvin voinut vaikka ulkomaille nyt lähteä, mutta harmillisesti koronavirus esti aikeet sen suhteen.  Stella on kulkenut paljon Eevan mukana vaelluksilla ja se on tottunut nukkumaan milloin missäkin ja elämään aktiivista ja vauhdikasta elämää :) Stella sujahtaa meillä lapsiperheen arkeen aina mukavasti mukaan, eikä minun ole ikinä tarvinnut vahtia sitä hysteerisesti lasten kanssa, päinvastoin se oikein hakeutuu lasten rapsuteltavaksi ja siliteltäväksi (ja ylikontattavaksikin välillä)..
Ulkoisesti uskon tämän pariskunnan täydentävän toisiaan mukavasti ja molempien mutkaton ja rento luonne on tehnyt minuun vaikutuksen.  Tunnen myös suurimman osan koirista molempien vanhempien sukutauluissa ja siellä yhdistyvät työskentelyhalukkuus, riistainto ja vahva jäljestystaito molemmilta puolilta, joten uskon että näistä pennuista tulee mukavia harrastuskoiran aihioita moneen menoon! 

Ylläolevat kuvat on otettu keväällä kun tulimme astutusreissulta.  Koitan ensi viikolla ottaa Stellasta vielä uusia kuvia, joissa sen mahakin näkyisi.  Mikään jättimaha Stellalla ei ole, joten en odota että sieltä hirvittävän suurta pentuetta tulee, mutta ultrassa näkyi ainakin 3-4 pentua ja niitähän voi olla siellä piilossa vielä lisääkin :) Monta ihanaa kotia jää nyt vaille pentua, mutta käyn kaikkien viestit kyllä läpi ja yritän vastata ainakin jotain myös niille, jotka jäävät nyt ilman pentua tällä kertaa.  Tollerinpennuista on hurja kysyntä ja korona vielä lisäsi sitä, joten kaikille ei meiltä pentua nyt riitä, mutta sitkeys tässäkin asiassa kyllä palkitaan ja sitoumuskasvattajalistalta löytyy sitten muitakin, jotka pentueita suunnittelevat, jossei meiltä pentua liiennyt :)

Mukavaa kesää!

Stella on astutettu

Aurinkoiset kesäterveiset täältä Tammelasta!  

Kävimme kolme viikkoa sitten pikku kesäreissussa Juuson kanssa Itä-Suomessa ja käytiin astuttamassa Stella (Novamian Milky Moonstone) Rukalla (Megweg Gaire Na Gaoithe). Kaksi astutusta olivat helppoja ja mutkattomia, juhannuksen jälkeen Stella menee ultraan ja sitten olemme viisaampia siitä, että onko meille tulossa novascotiannoutajan pentuja tänä kesänä vai ei 😊. Näpyttelen pariskunnalle kunnon pentusivun sitten, mutta alla kuvia Stellasta ja Rukasta.

Ruka

Stella

Ruka

Ruka

Ruka

Stellan isä Jedi (vas), Stella (oik)

Ste