lauantai 27. tammikuuta 2018

Stellan ja Ginin pennut syntyivät!





Stellan ja Ginin pennut ovat syntyneet!  Pennut syntyivät torstain ja perjantain välisenä yönä eli viralliseksi syntymäpäiväksi merkitsen perjantain 26.1.2018.  Pentuja syntyi 4 narttua ja 2 urosta.

Stella alkoi torstai-iltana olla hieman levoton ja läähätteli ja petaili pentulaatikossa (ja meidän vaatekaappiinkin yritti päästää pesää tekemään).  Myöhemmin illalla se kuitenkin muuttui rauhalliseksi, joten ajattelin että mahtaako tänä yönä vielä mitään tapahtua.  Jäin kuitenkin varmuuden vuoksi sohvalle olohuoneeseen, vierashuoneen (jossa pentulaatikko siis on) viereen, nukkumaan ja laitoin kellon 2h välein herättämään.  Ensimmäinen herätys olisi ollut klo 02, mutta jo yhden maissa havahduin siihen, että Stella petailee kovemmin.  01.15 tulikin sikiövedet ja Stella alkoi kovemmin ponnistelemaan.  Aina yhtä jännittävää se ekan pennun saaminen ulos, huh huh!  Mutta 01.25 meillä oli jo ensimmäinen narttupentu ulkona ja minä edes yhden pykälän sain rauhoituttua, kun näin että helposti se sieltä tulla tupsahti :)
Stella oli melko verkkainen synnyttäjä ja rauhallisessa tahdissa se synnytti seuraavat pennut.  Toinen tyttö syntyi 02.02 ja molemmat pennut olivat heti pirtsakoina nisällä.  Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin hiukan aukaista kalvoja, että Stella sai rauhassa hoitaa loput, eikä varmaan olisi tarvinnut tehdä sitäkään, mutta nätisti Stella antoi minun auttaa.  Kolmas pentu, uros, aiheutti hieman enemmän päänvaivaa ja se oli ilmeisesti vähän hankalassa asennossa tulossa ulos, koska sitä supistellessaan Stella oli huomattavan levoton.  Lopulta pentu tuli ulos 02.48 ja olikin oikein liikkuvainen kaveri, onneksi! 
Näiden kolmen jälkeen Stella piti tunnin tauon ja kuin huomaamatta se tuuppasi maailmaan neljännen pennun, korkeasukkaisen ja pilkkupäisen nartun klo 03.40.  Minä olin vatsan läpi tuntevinani vielä liikehdintää, mutta en ollut aivan varma ja Stellakin vielä läähätteli, joten jäin seuraamaan vielä tilannetta.  Viidennen se sieltä sitten vielä 05.00 yllättäen maailmaan hoiti, ison, tumman uroksen joka painoi reilusti yli 400 grammaa!  Sitten Stella kävi pihalla, söi ja alkoi rauhassa syöttää pentujaan.  Koska ultrassakin oli näkynyt viisi pentua, ajattelin että tämä oli nyt tässä.  Herätin mieheni pentuhuoneen nojatuoliin nuokkumaan, hänellä kun sattui perjantai olemaan vapaata ja minulla taas oli tiedossa lyhyt laskutusvuoro hotellilla iltapäivästä, joten ajattelin että on mukavaa päästä hieman nukkumaankin.  Mieheni lähti viemään pojat kouluun ja hoitoon 8.30 ja minä laitoin herätyskellon soimaan 9.30.  Stella oli jäänyt aivan rauhassa syöttelemään pentujaan.  Kun menin vierashuoneeseen puoli kymmenen maissa, jouduin monen monta kertaa laskemaan pennut ja aina sain saman lopputuleman, kuusi!  Yksi oli aivan märkä, mutta sievästi rivissä tissillä.  Eli hienosti se "luonto tikanpojan puuhun ajaa", kun ensisynnyttäjäkin noin hienosti ylläripennustaan selvisi :) Vahvisti vain sitä ajatusta, ettei minua olisi tässäkään synnytyksessä sen kummemmin tarvittu, mutta nojatuolipaikka on toki minulle se mieluinen katsomopaikka :)

Nyt pennut ovat kohta 2vrk ja niiden paino nousee hyvin.  Kaikki painoivat syntyessään 315-420g ja olivat oikein virkeitä ja alkoivat heti syödä.  Parilla tytöllä hieman laski paino ekana päivänä, mutta muilla on noussut paino koko ajan ja pikkutytötkin ovat jo kääntäneet painokäyrät takaisin nousuun :) Stellalta tulee siis ilmeisen hyvin maitoa ja sille maittaa ruoka hyvin, kunhan se tarjoillaan pentulaatikkoon ja sen voi syödä siellä imettäen tai pentujen vieressä istuen.  Huolellinen äitikoira siis ja hormoonit kovin hyrrää kun ulkoakin tullaan niin täysillä takaisin pentulaatikkoon, että pois alta risut ja männynkävyt!  Meinasi ovi lentää saranoiltaan kun rouva kurvasi laatikkoon, kun pennut siellä vinkuivat.. Hyvin Stella kuitenkin antaa minun hoitaa pentujaan ja pojatkin ovat saaneet pentulaatikossa minun kanssani pentuja katsella.  Pääsääntöisesti ollaan kuitenkin annettu rauha emälle ja pennuille tutustua toisiinsa rauhassa. 
Lihalientä keitin Stellalle, että sen saisi juomaan kunnolla, kun vettä se ei oikein aina muistaisi ja malttaisi mennä juomaan.  Olen juottanut sitä säännöllisesti toki vedellä ja lihaliemen se juo hetkessä pois.  Hyvä, että ruokahalu on kunnossa, niin riittää pennuillekin sitten paremmin maitoa!

Pennuista on tullut hirveän paljon kyselyitä, joten alan niitä käydä nyt ajatuksella läpi alkuviikosta ja kutsua meille kylään sitten kun pennut ovat noin 3-4-viikkoisia ne perheet, joita pidän potentiaalisina saamaan yhden pennuista.  Harrastavat ja metsästävät kodit ovat etusijalla, enkä myy näitä pentuja pelkäksi lenkkikaveriksi tai seurakoiraksi.  Molemmat vanhemmat ovat innokkaita harrastuskavereita ja uskon että pennuistakin on moneen puuhaan, joten siksi toivon uusilta kodeilta intoa panostaa koiran koulutukseen ja yhteiseen puuhailuun.  Aiemmat koirat ovat plussaa ja etenkin kokemus noutajista on eduksi.  Lisäksi jos aiemmille koirille on teetetty terveystutkimukset, se kertoo minulle että suurella todennäköisyydellä tällekin pennulle ne teetettäisiin, joten näen tämän isona etuna ja sijoituksena rodun yhteisen hyvän eteen.  Minulle on kunnia-asia, etteivät kasvattini jää terveystutkimatta ja lonkka- ja kyynärkuvia sekä silmäpeilausta tulen edellyttämään näiltäkin pennuilta otettavan, sekä suosittelen myös selkäkuvausta kaikille kasvateilleni. 
Toivoisin myös, että pentujen kanssa käytäisiin muutama näyttelykäynti, jotta saisin ulkopuolisen arvion yhdistelmän onnistumisesta ulkomuodollisesti.  Autan näissä näyttelyhommissa kyllä, jos on tarpeen ;)

En ehkä osannut kunnolla aiemmin kuvata, millaisia koteja haen, sillä olen saanut yhteydenottoja pennuista nyt aivan älyttömän määrän, enemmän kuin koskaan ennen.  Potentiaalisia koteja tähän sakkiin mahtuu todella monta ja tuleekin olemaan hyvin vaikea tehtävä valita tulevat kodit!  Kuitenkin tässä joukossa on ollut myös monia ihan vain lenkkikaveria etsivää ja mietinkin itsekseni, että onko tolleri sellaiseen sopiva rotu?  Ehkä jotkut yksilöt toki saattavat olla, mutta itse näen tollerin aktiivisena, puuhakkaana rotuna, joka keksii kyllä sitten sitä omaa puuhasteltavaa, jollei saa tekemistä tarpeeksi.  Peruskoulutusta se toki vaatii, mutta runsaasti myös aivotyöskentelyä ian vain siksikin, että lenkkeillessä koiran kunto kasvaa koko ajan ja se vaatii enemmän ja enemmän liikuntaa koko ajan, kun taas esimerkiksi nenätyöskentelyllä koiran voi oikeasti väsyttää.  Tästä nenätyöskentelyn tärkeydestä olen puhunut aiemminkin, mutta kun näen, miten omat koirani rauhoittuvat jälkihommissa ja etenkin, kuinka raukeina ne ovat sen jälkeen, uskon toden teolla että tässä olisi ongelman ratkaisu monelle "ongelmakoiralle".  Toki liikuntaaki runsaasti, mutta paljon nenähommia eikä pelkästään kiihdyttäviä vauhtilajeja..
Tämä on siis vain minun näkemykseni tollerista enkä tietenkään edellytä tulevilta kodeilta mitään kisakäyttöä tai aseta tavoitteita, jokainen saa sen tavoitepuolen hoitaa aivan itse.  Mutta toiveissani vaan on elämäänsä tyytyväinen tolleri, jonka häntä heiluttaa koko koiraa sen päästessä puuhastelemaan sille mieluisia tehtäviä!  Onnellinen tolleri on puuhasteleva tolleri! :)

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Vauhdikasta vuoden alkua!





Aivan ihastuttavan ihanat pakkaskelit ovat olleet ilonamme jo vähän aikaa, mutta tänään saatiin vielä kuin kirsikkana kakun päälle ihana auringonpaiste!  Kyllä mieli oli korkealla tallihommia tehdessä ja ponin ja koirien kanssa lenkkeillessä kun sai mahtavassa kelissä puuhastella.  Meillä jatkuu shetlanninponin kuntokuuri ja tällä viikolla olen päässyt sille tekemään vähä "hankitreeniä" juoksuttamalla sitä tallin viereisellä pellolla.  Koiratkin tykkäävät, kun saavat vapaana painaa pitkin peltoa samalla.  Tänään käytiin juoksutuksen lisäksi vielä kunnon kävelylenkki niin kyllä oli rauhallista porukkaa sen jälkeen.  Illalla lähdettiin vielä lasten kanssa luistelemaan ja pakattiin mukaan glögiä lämmikkeeksi kun mittari näytti jo -12 astetta.  Hyvin siellä tarkenivat kiekkojunnut painaa, isompi jo toista kertaa jäällä samana päivänä ja pienempi kauheaa vauhtia isompien perässä.  Saunan jälkeen ei kauaa tarvinnut unta odotella ja iltapuurot upposivat nanosekunnissa.  Aivan ihana päivä, voispa näitä tallentaa pulloon! 



Stellakin saapui meille :)  Stella on siis Novamian Milky Moonstone, ystäväni Eevan koira ja Eevalla on myös kasvattini Jedi, Myrock's Timon Stone eli Stellan isä.  Kävin aikoinaan astutusreissulla Saksassa Nancin kanssa ja tuliaisina mukanaan se toi 7 urospentua.  Näistä en silloin voinut jättää ketään itselle sillä olin juuri saanut tietää odottavani esikoistamme ja lisäksi meillä oli silloin vielä Luca-tolleri, jolla oli järkkymätön asema lauman ainoana urosleijonana :D Yksi näistä 7 pojasta oli Jedi, jota käytettiin norjalaissukuiselle Roxille ja näistä sitten syntyi Stella sisaruksineen.  Eevan kanssa meillä oli jo silloin puhetta, kun Eeva pohti että hän voisi ottaa itselleen siitä pennun, että minä voisin olla kiinnostunut jos pentu osoittautuu kaikin puolin sopivaksi, sitä joskus jalostuskäyttöön lainaamaan.  Eevalla ei itsellä ollut työn ja asumiskuvioiden puolesta oikein mahdollisuutta Stellaa itse käyttää, joten Stellan osoittauduttua kaikin puolin terveeksi ja luonteeltaan varsin erinomaiseksi tolleriksi, päätimme toteuttaa tämän suunnitelman.

Stella on nyt ollut meillä muutaman päivän ja se on solahtanut sakkiin mukaan ihan tosta vaan.  Aivan ihana se on lasten kanssa, antaa tehdä mitä vaan ja menee itse hakemaan rapsutuksia ja kerjäämään huomiota jossei kukaan huomioi.  Blondin kanssa Stella tulee hyvin toimeen, Nancin kanssa mennään vähän pidemmän kaavan kautta ja saavat tutustua neutraalimmalla maaperällä ensiksi, on Nanci kuitenkin se lauman kuningatar.  Mutta oikein loistavasti on meillä lähtenyt homma alkuun siis!  Nyt odotellaan sitten viikon verran vielä, että jotain alkaisi tapahtua!

Sen verran minun täytyy vielä "avautua" että on minulla käynyt uskomaton tuuri(kin) tässä kasvattajanurallani.  Vaikka paljon on ollut epäonneakin ja omaa sairastelua sun muuta kurjaa, mutta ympärilleni on löytynyt kyllä aivan mahtavia tyyppejä tämän harrastuksen tiimoilta!  Kuten esimerkkinä nyt nämä kaksi viimeisintä pentuetta eli Bimbon pentue ja tämä tuleva Stellan pentue.  Kumpikaan ei olisi toteutunut, jollei minulla olisi ollut näitä ystäviä, jotka ovat mahdollistaneet kasvatustyöni jatkumisen sairaslomani jälkeenkin.  Kun sairastuin leukemiaan, luovuin useammasta sijoituskoirasta, jotka olivat sellaisella "ehkä käyttöön"-listalla.  Siinä vaiheessa merkitystä oli vain sillä, että tervehtyy itse ja pääsee takaisin arkiseen aherrukseen perheen pariin ja halusin että sijoituskoirien perheet pääsevät nauttimaan niistä täysillä ilman kysymysmerkkinä oloa, että aionko käyttää niitä jalostukseen vai en.  Puolikuntoisena en halunnut pentuja teettää, koska tiesin etten jaksaisi niiden kanssa sitten tarpeeksi touhuta ja niiden sosiaalistamiseen panostaa niin paljon kuin haluaisin.  Nyt kun kaikki se kaameus alkaa olla elämässäni  taka-alalla ja olen hyvinvoiva ja palannut töihin ym, tajusin yhtäkkiä että minullahan ei ole yhtään mitään, millä jatkaa kasvatustyötäni sekä bordercollieiden, että novascotiannoutajien parissa, tai edes jomman kumman.  Vaihtoehtona olisi toki ollut aloittaa täysin alusta ja hommata jokin aivan uusi linja, mutta koska tunnen nämä omat linjani jo niin hyvin ja tiedän mitä sieltä odotan, en ollut valmis aloittamaan hommaa aivan alusta ja siinä olisi taas ollut riskinä se, ettei minulla edelleenkään olisi mitään millä jatkaa.  Onneksi elämääni oli aiemmin jo tupsahtanut nämä pari naikkosta, joiden kanssa ollaan monet huolet ja murheet purettu ja päästy jo sellaisesta liiallisesta korrektiudesta eroon :) Nämä ystävät mahdollistivat minulle kasvatustyöni jatkumisen "pullonkaulan" jälkeen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen!  Kiitos tietenkin kuuluu myös mahtaville uroksenomistajille, jotka ovat antaneet maan mainioita uroksiaan minulle käyttöön ja ovat uskoneet ja luottaneet minuun ja taitooni etsiä tuleville pennuille hyvät kodit!  Tämä oli nyt tälläinen oodi kiitokselle, mutta näitä asioita tulee arjen kiireiden keskellä aivan liian harvoin sanottua ääneen.  Siis iso kiitos yhteistyöstä ja luottamuksestanne Kaisa ja Eeva! <3


tiistai 2. tammikuuta 2018

Tollerinpentuja tilauksessa ja Hyvää Uutta Vuotta!



                                                       
                                                         Hyvää Uutta Vuotta 2018!
Täällä Serranon perhe pyörii eikä vauhti himmaa lomallakaan.  Syksyllä saatiin meille uusi perheenjäsen, kun otettiin ystävältäni Hetalta Ada-poni meille tänne maalle kuntokuurille.  Ada asuu naapurissamme pienessä maalaistallissa, jossa on käytössä iso, valaistu kenttä ja hevosten harjoitusrata.  Hyvissä puitteissa pojatkin ovat innostuneet kovasti taas ratsastuksesta ja Adalla onkin mukavasti riittänyt liikuttajia :) Myös oma kuntoni on lumihangessa rämpiessä ja tallihommia paiskoessa kuin huomaamatta noussut ja koiratkin ovat hyötyneet osansa tästä projektista, sillä tollerit kulkevat meillä maastolenkeillä aina mukana ja saavat näin runsaasti liikuntaa vapaana.  Pojilla on ponista tarkka jako, Niilo 7v punnitsee heinät pusseihin valmiiksi, joista tallin omistajan on ne helppo jakaa ja mittaa iltaruoat vatiin tarkasti.  Oton homma on pestä ja vaihtaa vesiastia ja ratsastaa poni kentälle.  Kentällä pojat sitten aina vuorottelevat, kumpi ratsastaa ja kumpi katselee.  Myös poikien kaverit ovat uskaltautuneet ratsastamaan ja innokkaita hoitajiakin on sakista löytynyt!  Adan satulavyö täytyykin jo vetää paria reikää aiempaa kireämmälle, joten on täällä jotain tuloksiakin saatu aikaiseksi :)

Joululoma hurahti nopeasti ja jouluna meillä oli hulinaa.  Kokoonnuttiin koko suku tähän meille joulun viettoon ja joulupukkikin poikkesi illansuussa.  Joulun jälkeen saatiin iloisia uutisia kun marraskuussa astutettu Stella käväisi ultrassa ja pentuja näkyi useampikin, ainakin 5 kappaletta! Tammikuun loppupuolella saadaan siis lisää hulinaa taloon! :)  Stella astutettiin Ginillä eli Tollerbay Dallas Texasilla.  Tässä yhdistelmässä yhdistyy kaksi iloista ja lapsirakasta koiraa, joilla molemmilla on "nenä paikallaan" eli mejähommista innostuneita koteja etsitään!  Terveystulokset molemmilla vanhemmilla ovat priimaa, eikä kummallakaan ole mitään allergioita tai omituisia iho-oireita tms.  Molemmat vanhemmat ovat innokkaita noutajia ja tykkäävät vesityöskentelystä, sekä ovat laukausvarmoja. Pennuista voi kysellä lisää mielellään sähköpostitse, teen vuorotyötä ja pyöritän tätä hurlumheitä niin yön pimeinä tunteina ehdin ehkä parhaiten paneutua vastaamiseen. 



Nanci ja Blondi, eli mummu ja lapsenlapsi metsälenkillä.