Aivan ihastuttavan ihanat pakkaskelit ovat olleet ilonamme jo vähän aikaa, mutta tänään saatiin vielä kuin kirsikkana kakun päälle ihana auringonpaiste! Kyllä mieli oli korkealla tallihommia tehdessä ja ponin ja koirien kanssa lenkkeillessä kun sai mahtavassa kelissä puuhastella. Meillä jatkuu shetlanninponin kuntokuuri ja tällä viikolla olen päässyt sille tekemään vähä "hankitreeniä" juoksuttamalla sitä tallin viereisellä pellolla. Koiratkin tykkäävät, kun saavat vapaana painaa pitkin peltoa samalla. Tänään käytiin juoksutuksen lisäksi vielä kunnon kävelylenkki niin kyllä oli rauhallista porukkaa sen jälkeen. Illalla lähdettiin vielä lasten kanssa luistelemaan ja pakattiin mukaan glögiä lämmikkeeksi kun mittari näytti jo -12 astetta. Hyvin siellä tarkenivat kiekkojunnut painaa, isompi jo toista kertaa jäällä samana päivänä ja pienempi kauheaa vauhtia isompien perässä. Saunan jälkeen ei kauaa tarvinnut unta odotella ja iltapuurot upposivat nanosekunnissa. Aivan ihana päivä, voispa näitä tallentaa pulloon!
Stellakin saapui meille :) Stella on siis Novamian Milky Moonstone, ystäväni Eevan koira ja Eevalla on myös kasvattini Jedi, Myrock's Timon Stone eli Stellan isä. Kävin aikoinaan astutusreissulla Saksassa Nancin kanssa ja tuliaisina mukanaan se toi 7 urospentua. Näistä en silloin voinut jättää ketään itselle sillä olin juuri saanut tietää odottavani esikoistamme ja lisäksi meillä oli silloin vielä Luca-tolleri, jolla oli järkkymätön asema lauman ainoana urosleijonana :D Yksi näistä 7 pojasta oli Jedi, jota käytettiin norjalaissukuiselle Roxille ja näistä sitten syntyi Stella sisaruksineen. Eevan kanssa meillä oli jo silloin puhetta, kun Eeva pohti että hän voisi ottaa itselleen siitä pennun, että minä voisin olla kiinnostunut jos pentu osoittautuu kaikin puolin sopivaksi, sitä joskus jalostuskäyttöön lainaamaan. Eevalla ei itsellä ollut työn ja asumiskuvioiden puolesta oikein mahdollisuutta Stellaa itse käyttää, joten Stellan osoittauduttua kaikin puolin terveeksi ja luonteeltaan varsin erinomaiseksi tolleriksi, päätimme toteuttaa tämän suunnitelman.
Stella on nyt ollut meillä muutaman päivän ja se on solahtanut sakkiin mukaan ihan tosta vaan. Aivan ihana se on lasten kanssa, antaa tehdä mitä vaan ja menee itse hakemaan rapsutuksia ja kerjäämään huomiota jossei kukaan huomioi. Blondin kanssa Stella tulee hyvin toimeen, Nancin kanssa mennään vähän pidemmän kaavan kautta ja saavat tutustua neutraalimmalla maaperällä ensiksi, on Nanci kuitenkin se lauman kuningatar. Mutta oikein loistavasti on meillä lähtenyt homma alkuun siis! Nyt odotellaan sitten viikon verran vielä, että jotain alkaisi tapahtua!
Sen verran minun täytyy vielä "avautua" että on minulla käynyt uskomaton tuuri(kin) tässä kasvattajanurallani. Vaikka paljon on ollut epäonneakin ja omaa sairastelua sun muuta kurjaa, mutta ympärilleni on löytynyt kyllä aivan mahtavia tyyppejä tämän harrastuksen tiimoilta! Kuten esimerkkinä nyt nämä kaksi viimeisintä pentuetta eli Bimbon pentue ja tämä tuleva Stellan pentue. Kumpikaan ei olisi toteutunut, jollei minulla olisi ollut näitä ystäviä, jotka ovat mahdollistaneet kasvatustyöni jatkumisen sairaslomani jälkeenkin. Kun sairastuin leukemiaan, luovuin useammasta sijoituskoirasta, jotka olivat sellaisella "ehkä käyttöön"-listalla. Siinä vaiheessa merkitystä oli vain sillä, että tervehtyy itse ja pääsee takaisin arkiseen aherrukseen perheen pariin ja halusin että sijoituskoirien perheet pääsevät nauttimaan niistä täysillä ilman kysymysmerkkinä oloa, että aionko käyttää niitä jalostukseen vai en. Puolikuntoisena en halunnut pentuja teettää, koska tiesin etten jaksaisi niiden kanssa sitten tarpeeksi touhuta ja niiden sosiaalistamiseen panostaa niin paljon kuin haluaisin. Nyt kun kaikki se kaameus alkaa olla elämässäni taka-alalla ja olen hyvinvoiva ja palannut töihin ym, tajusin yhtäkkiä että minullahan ei ole yhtään mitään, millä jatkaa kasvatustyötäni sekä bordercollieiden, että novascotiannoutajien parissa, tai edes jomman kumman. Vaihtoehtona olisi toki ollut aloittaa täysin alusta ja hommata jokin aivan uusi linja, mutta koska tunnen nämä omat linjani jo niin hyvin ja tiedän mitä sieltä odotan, en ollut valmis aloittamaan hommaa aivan alusta ja siinä olisi taas ollut riskinä se, ettei minulla edelleenkään olisi mitään millä jatkaa. Onneksi elämääni oli aiemmin jo tupsahtanut nämä pari naikkosta, joiden kanssa ollaan monet huolet ja murheet purettu ja päästy jo sellaisesta liiallisesta korrektiudesta eroon :) Nämä ystävät mahdollistivat minulle kasvatustyöni jatkumisen "pullonkaulan" jälkeen ja olen siitä ikuisesti kiitollinen! Kiitos tietenkin kuuluu myös mahtaville uroksenomistajille, jotka ovat antaneet maan mainioita uroksiaan minulle käyttöön ja ovat uskoneet ja luottaneet minuun ja taitooni etsiä tuleville pennuille hyvät kodit! Tämä oli nyt tälläinen oodi kiitokselle, mutta näitä asioita tulee arjen kiireiden keskellä aivan liian harvoin sanottua ääneen. Siis iso kiitos yhteistyöstä ja luottamuksestanne Kaisa ja Eeva! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti