Stellan ja Ginin pennut syntyivät!

Stellan ja Ginin pennut ovat syntyneet!  Pennut syntyivät torstain ja perjantain välisenä yönä eli viralliseksi syntymäpäiväksi merkitsen perjantain 26.1.2018.  Pentuja syntyi 4 narttua ja 2 urosta.

Stella alkoi torstai-iltana olla hieman levoton ja läähätteli ja petaili pentulaatikossa (ja meidän vaatekaappiinkin yritti päästää pesää tekemään).  Myöhemmin illalla se kuitenkin muuttui rauhalliseksi, joten ajattelin että mahtaako tänä yönä vielä mitään tapahtua.  Jäin kuitenkin varmuuden vuoksi sohvalle olohuoneeseen, vierashuoneen (jossa pentulaatikko siis on) viereen, nukkumaan ja laitoin kellon 2h välein herättämään.  Ensimmäinen herätys olisi ollut klo 02, mutta jo yhden maissa havahduin siihen, että Stella petailee kovemmin.  01.15 tulikin sikiövedet ja Stella alkoi kovemmin ponnistelemaan.  Aina yhtä jännittävää se ekan pennun saaminen ulos, huh huh!  Mutta 01.25 meillä oli jo ensimmäinen narttupentu ulkona ja minä edes yhden pykälän sain rauhoituttua, kun näin että helposti se sieltä tulla tupsahti :)
Stella oli melko verkkainen synnyttäjä ja rauhallisessa tahdissa se synnytti seuraavat pennut.  Toinen tyttö syntyi 02.02 ja molemmat pennut olivat heti pirtsakoina nisällä.  Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin hiukan aukaista kalvoja, että Stella sai rauhassa hoitaa loput, eikä varmaan olisi tarvinnut tehdä sitäkään, mutta nätisti Stella antoi minun auttaa.  Kolmas pentu, uros, aiheutti hieman enemmän päänvaivaa ja se oli ilmeisesti vähän hankalassa asennossa tulossa ulos, koska sitä supistellessaan Stella oli huomattavan levoton.  Lopulta pentu tuli ulos 02.48 ja olikin oikein liikkuvainen kaveri, onneksi! 
Näiden kolmen jälkeen Stella piti tunnin tauon ja kuin huomaamatta se tuuppasi maailmaan neljännen pennun, korkeasukkaisen ja pilkkupäisen nartun klo 03.40.  Minä olin vatsan läpi tuntevinani vielä liikehdintää, mutta en ollut aivan varma ja Stellakin vielä läähätteli, joten jäin seuraamaan vielä tilannetta.  Viidennen se sieltä sitten vielä 05.00 yllättäen maailmaan hoiti, ison, tumman uroksen joka painoi reilusti yli 400 grammaa!  Sitten Stella kävi pihalla, söi ja alkoi rauhassa syöttää pentujaan.  Koska ultrassakin oli näkynyt viisi pentua, ajattelin että tämä oli nyt tässä.  Herätin mieheni pentuhuoneen nojatuoliin nuokkumaan, hänellä kun sattui perjantai olemaan vapaata ja minulla taas oli tiedossa lyhyt laskutusvuoro hotellilla iltapäivästä, joten ajattelin että on mukavaa päästä hieman nukkumaankin.  Mieheni lähti viemään pojat kouluun ja hoitoon 8.30 ja minä laitoin herätyskellon soimaan 9.30.  Stella oli jäänyt aivan rauhassa syöttelemään pentujaan.  Kun menin vierashuoneeseen puoli kymmenen maissa, jouduin monen monta kertaa laskemaan pennut ja aina sain saman lopputuleman, kuusi!  Yksi oli aivan märkä, mutta sievästi rivissä tissillä.  Eli hienosti se "luonto tikanpojan puuhun ajaa", kun ensisynnyttäjäkin noin hienosti ylläripennustaan selvisi :) Vahvisti vain sitä ajatusta, ettei minua olisi tässäkään synnytyksessä sen kummemmin tarvittu, mutta nojatuolipaikka on toki minulle se mieluinen katsomopaikka :)

Nyt pennut ovat kohta 2vrk ja niiden paino nousee hyvin.  Kaikki painoivat syntyessään 315-420g ja olivat oikein virkeitä ja alkoivat heti syödä.  Parilla tytöllä hieman laski paino ekana päivänä, mutta muilla on noussut paino koko ajan ja pikkutytötkin ovat jo kääntäneet painokäyrät takaisin nousuun :) Stellalta tulee siis ilmeisen hyvin maitoa ja sille maittaa ruoka hyvin, kunhan se tarjoillaan pentulaatikkoon ja sen voi syödä siellä imettäen tai pentujen vieressä istuen.  Huolellinen äitikoira siis ja hormoonit kovin hyrrää kun ulkoakin tullaan niin täysillä takaisin pentulaatikkoon, että pois alta risut ja männynkävyt!  Meinasi ovi lentää saranoiltaan kun rouva kurvasi laatikkoon, kun pennut siellä vinkuivat.. Hyvin Stella kuitenkin antaa minun hoitaa pentujaan ja pojatkin ovat saaneet pentulaatikossa minun kanssani pentuja katsella.  Pääsääntöisesti ollaan kuitenkin annettu rauha emälle ja pennuille tutustua toisiinsa rauhassa. 
Lihalientä keitin Stellalle, että sen saisi juomaan kunnolla, kun vettä se ei oikein aina muistaisi ja malttaisi mennä juomaan.  Olen juottanut sitä säännöllisesti toki vedellä ja lihaliemen se juo hetkessä pois.  Hyvä, että ruokahalu on kunnossa, niin riittää pennuillekin sitten paremmin maitoa!

Pennuista on tullut hirveän paljon kyselyitä, joten alan niitä käydä nyt ajatuksella läpi alkuviikosta ja kutsua meille kylään sitten kun pennut ovat noin 3-4-viikkoisia ne perheet, joita pidän potentiaalisina saamaan yhden pennuista.  Harrastavat ja metsästävät kodit ovat etusijalla, enkä myy näitä pentuja pelkäksi lenkkikaveriksi tai seurakoiraksi.  Molemmat vanhemmat ovat innokkaita harrastuskavereita ja uskon että pennuistakin on moneen puuhaan, joten siksi toivon uusilta kodeilta intoa panostaa koiran koulutukseen ja yhteiseen puuhailuun.  Aiemmat koirat ovat plussaa ja etenkin kokemus noutajista on eduksi.  Lisäksi jos aiemmille koirille on teetetty terveystutkimukset, se kertoo minulle että suurella todennäköisyydellä tällekin pennulle ne teetettäisiin, joten näen tämän isona etuna ja sijoituksena rodun yhteisen hyvän eteen.  Minulle on kunnia-asia, etteivät kasvattini jää terveystutkimatta ja lonkka- ja kyynärkuvia sekä silmäpeilausta tulen edellyttämään näiltäkin pennuilta otettavan, sekä suosittelen myös selkäkuvausta kaikille kasvateilleni. 
Toivoisin myös, että pentujen kanssa käytäisiin muutama näyttelykäynti, jotta saisin ulkopuolisen arvion yhdistelmän onnistumisesta ulkomuodollisesti.  Autan näissä näyttelyhommissa kyllä, jos on tarpeen ;)

En ehkä osannut kunnolla aiemmin kuvata, millaisia koteja haen, sillä olen saanut yhteydenottoja pennuista nyt aivan älyttömän määrän, enemmän kuin koskaan ennen.  Potentiaalisia koteja tähän sakkiin mahtuu todella monta ja tuleekin olemaan hyvin vaikea tehtävä valita tulevat kodit!  Kuitenkin tässä joukossa on ollut myös monia ihan vain lenkkikaveria etsivää ja mietinkin itsekseni, että onko tolleri sellaiseen sopiva rotu?  Ehkä jotkut yksilöt toki saattavat olla, mutta itse näen tollerin aktiivisena, puuhakkaana rotuna, joka keksii kyllä sitten sitä omaa puuhasteltavaa, jollei saa tekemistä tarpeeksi.  Peruskoulutusta se toki vaatii, mutta runsaasti myös aivotyöskentelyä ian vain siksikin, että lenkkeillessä koiran kunto kasvaa koko ajan ja se vaatii enemmän ja enemmän liikuntaa koko ajan, kun taas esimerkiksi nenätyöskentelyllä koiran voi oikeasti väsyttää.  Tästä nenätyöskentelyn tärkeydestä olen puhunut aiemminkin, mutta kun näen, miten omat koirani rauhoittuvat jälkihommissa ja etenkin, kuinka raukeina ne ovat sen jälkeen, uskon toden teolla että tässä olisi ongelman ratkaisu monelle "ongelmakoiralle".  Toki liikuntaaki runsaasti, mutta paljon nenähommia eikä pelkästään kiihdyttäviä vauhtilajeja..
Tämä on siis vain minun näkemykseni tollerista enkä tietenkään edellytä tulevilta kodeilta mitään kisakäyttöä tai aseta tavoitteita, jokainen saa sen tavoitepuolen hoitaa aivan itse.  Mutta toiveissani vaan on elämäänsä tyytyväinen tolleri, jonka häntä heiluttaa koko koiraa sen päästessä puuhastelemaan sille mieluisia tehtäviä!  Onnellinen tolleri on puuhasteleva tolleri! :)