Voihan lastenvaatteet!

Kuinka sekaisin voi yksi maalaisjuntti taas mennä, kun kevät kuvastoa pukkaa jos miltäkin merkiltä..!  Meandin uutuudet katsastinkin jo kaverini Essin kutsuilla ja molemmille pojille tuli tilattua tavaraa, Otolle body ja housut ja Niilolle housut ja 2 paitaa.  Täydennystilausta teen luultavasti vielä kauden aikana, niin kivoja uutuuksia taas oli.  Pomp De Luxin kuvasto julkaistiin tänään http://www.pompdelux.com/fi_FI/ ja ensi viikolla meille tulee perhekahvilaan esittelijä, kun lastenvaatteisiin myös hurahtanut ystäväni alkoi Pompin edustajaksi, jes :) Kuvaston selailin tuossa läpi ja uskoisin että sieltäkin meidän pojille ainakin housuja ja pikee- ja vaarinpaidat löytyy.  Myös Pompin uudet, tekniset välikausivaatteet vaikuttivat kiinnostavilta, niihin on ehdottomasti tutustuttava vaikka pojilla välikausi aika hyvin "hanskassa" jo kevään osalta onkin. Lisäksi sitten Villervallan uutuudet saapuivat skidi.fi:n nettikauppaan ja niistä toki olisi myös tilausta tehtävä, Villervallan canvashousut on meillä todettu aivan ylivertaisiksi touhuhousuiksi, siis sellaiseen käyttöön kun ei tarvitse olla ykköstä päällä mutta kuitenkin jotain siistiä.  Otolla tykkään yli kaiken Villervallan jumpsuiteista, kun ovat niin helppoja bodyn ja sukkisten päällä.. Huoh, kyllä taas tietää, mihin meikäläisen huimat hoitovapaan tulot menevät :D

Hoitovapaasta puhuen, meidän isäntä sinkoaa ensi viikolla Kittilään pariksi kuukaudeksi töihin.  Ei meitä Suomen rajojen sisällä olisi kovin paljon kauemmaksi karkuun päässytkään! ;) Toki Niko tulee joka toinen viikonloppu kotiin ja varmasti poikien kanssa mennään testaamaan mökkielämää myös jossain vaiheessa kunhan hiihtolomarysikset on ohi.  Meidän arki tietysti tästä taas jonkun verran muuttuu kun Niko on viime kesästä asti kulkenut kotoa töihin, mutta eiköhän me taas siihen reissuarkeen totuta, kun kesäksi on tiedossa taas jo projekteja tältä suunnalta.  Muutama kuukausi menee vaikka päällään seisten, eikö?  Onneksi pojat on niin hyviä nukkujia, ja molemmat mummit on meillä hyvin käytettävissä. Apujoukkoja siis löytyy, niin pääsen minäkin joskus esimerkiksi kauppaan tai lenkille ilman poikia.

Otto treenailee käppäilyä tukia pitkin..

Hoitovapaalla jatkan ainakin syksyyn asti, sitten toivon että saisin sovittua jonkin sortin toimivan kombon työn ja perhe-elämän välille.  Ammatiltani olen vastaanottopäällikkö hotellissa, joten työni sisältää myös jonkin verran iltavuoroja, mutta Otto olisi syksyllä vasta 1,5v ja sen ikäistä ei sydämeni anna vuoropäivähoitoon laittaa.  Jos Niko on reissuhommissa, niin ilman päivähoitoa pärjääminen vain mummien avulla vaatisi heiltä niin paljon että siihen en enää kahden lapsen kanssa ryhdy.. Niilon kanssahan niin toimittiinkin pitkään ja Niilo oli melkein 2v kun aloitti hoidossa vaikka tein vuoroja jo pitkään sitä ennen.  Kahden lapsen kanssa nämä järjestelyt ovat kuitenkin vaikeampia tehdä, joten voi olla että jatkan hoitovapaalla ja keikkailen sitten vaan, jos käy niin että Niko sinkoaa taas jonnekkin (ulkomaille tai pohjoiseen) töihin.  Kaikki aivan auki siis, vaikka mieli hiukan jo hinkuisi työelämäänkin mukaan.. No, koitan miettiä että pojat ovat pieniä niin vähän aikaa että ehkäpä tämä on sitten sen arvoista.  Niilo ainakin tuntuu kaipaavan jo paljon ohjattua tekemistä ja toisten lasten seuraa, mutta onneksi meillä on paljon kaveriperheitä ja perhekahviloita, kerhoja yms. käytettävissä.  Seuran puolesta meillä ei siis olisi minkään sortin tarvetta päivähoidolle, mutta jos Niilon tuohon lähitarhaan syksyllä saisi vaikka muutamaksi päiväksi viikossa hoitoon, niin mummit voisivat sitten katsoa Oton perään niin minä saisin vähän "harrastaa työntekoa"..

Ja tästä touhuamisesta pääsenkin hyvin tämän päivän puuhista kertomaan, oltiin nimittäin Niilon kanssa tänään Vesihelmessä uimassa. 

Niilolla yllä uudet Me&I-vaatteet

Koitetaan joka viikko käydä viettämässä kahden keskeistä aikaa ja nyt kun Niko on tämän viikon lomalla niin otetaan sitä aikaa nyt sitten hiukan varastoonkin, koska tiedän että Niilo laittaa mut taas koville muutamana päivänä kun Niko lähtee reissuun.. Innokas polskija on Niilo ja hienosti ui jo pieniä pätkiä ilman kellukeitakin.  Tänään harjoteltiin selällään kellumista "mötköpötkön" kanssa ja uimalaudalla vedin Niiloa perässäni niin sai minunkin käsivarret hommia!  Saamme tuttavaltamme kokeiluun Niilolle Easy Swim-uimapuvun, ja sillä nyt lähdemme todennäköisesti tätä ilman kellukkeita uintia treenaamaan. Linkistä löytyy lisätietoja http://www.easyswim.fi.kotisivukone.com/easyswim-puku
Forssassa alkaisi uimakoulukin, joka perustuu tämän puvun käyttöön, mutta se on hankalaan aikaan sunnuntaisin kun meillä on jo sunnuntaisin ohjelmassa MLL:n liikuntavuoro, niin sille päivälle ei oikein enempää puuhaa nyt mahdu.. Mutta eiköhän tuo Niilo ehdi uimaan oppimaan melkoisen vauhdillakin, kun nyt jo on niin innokas polskija eikä jännitä ilman kellukkeita peuhaamista lainkaan!

Huomenna meillä on myös touhukas päivä tiedossa, kun ensin aamulla singotaan perhekahvilaan jossa on "ystävänpäiväkruisailut" eli jokainen saa ottaa oman potkuauton tai -mopon mukaan ja teemme liikuntasaliin liikenneradan jossa nämä pienet hurjapäät saavat sitten kaahottaa mielensä mukaan.. :) Viimeksi Niilolla oli vauhtia niin, että mopoa potkiessa jätkältä kuluivat sukkien kärjet puhki, eli siis todella lähes sukat kipinöiden kiidettiin pitkin salia! Iltapäivällä menemme koko konkkaronkka parturiin ja illalla suuntaamme Niilon kanssa ratsastamaan.  Kaverillani on poni, jolla Niilo käy ratsastamassa muutaman kerran kuukaudessa ja nyt ostin tälle Emppu-ponille oman juoksutusvyön ja siihen sellaisen "kauhukahvan", kun Empun satula on ollut kurjan epäsopiva ja Niilo onkin ratsastanut sillä vallan ilman satulaa, mutta ravaillessa olisi mukavaa että saisi jostain tukevammasta kiinni kuin harjastuposta, josta kiinnipitäminen talvihanskoilla on lähes mahdotonta.. Nyt on sitten välineet kunnon runtailuun, tosin Emppu on jo sen verran iäkäs poni että ei sen kanssa auta hulluna runtailla :D Niilo tykkää kovin ratsastaa ja tosi hyväähän tuo harrastus koko kropalle tekee kun kehittää tasapainoa ja motoriikkaa niin hyvin! Toivottavasti innostus jatkuu, vaikka mopot ja mönkkärit taitaa se ykkösjuttu pikkumiehen elämässä nyt ollakkin..

Oton kanssa vietettiin myös "laatuaikaa" tänään ja käytiin ihan kaksin Forssan vauvakahvilassa.  Otto tosin sosiaalisena herrasmiehenä nukkui 3/4 ajasta, mutta minä pääsin hiukan höpöttelemään vauvajuttuja :) Vaikka nyt taitaakin olla niin ettei meillä enää varsinaista vauvaa asu vaan ennemminkin pieni taapero.. Otto on siis 9,5kk ja on nyt kuukauden ajan noussut tukien pystyyn ja nyt kävelee tukia pitkin.  Hän konttaa ja ryömii hurjaa vauhtia.  Osallistuu kaikkeen ja suuttuu jossei oteta mukaan.  Etenkin sulkeutuvat ovet (pesuhuone pahin!) saavat pikkumiehen raivon valtaan! Pesuhuoneeseen olisi niin ihanaa päästä lattiakaivoa tonkimaan, koirien vesikuppia kaatamaan ja muutenkin läträämään ja sekoittamaan!  Lahkeessa roikutaan, varsinkin äidin.  Ääntä tuotetaan ja puhua pälpätetään, mitään selvää ei mistään saa mutta kovasti jotain juttua tulee.. Ruoka maistuu melko hyvin ja varsinkin sormiruoka.  Puurot syödään edelleen aamuin-illoin mutta lounaaksi ja päivälliseksi on yleensä soseiden sijaan sormiruokaa.  Tämä tähtää siihen että muutaman kuukauden kuluessa söisimme kaikki sitten ainakin jossain määrin samaa ruokaa, niinkuin Niilonkin kanssa aikanaan teimme.  Kohta saadaan kuvioihin ottaa hapanmaitotuotteita ja sitten pikkuhiljaa maitoon valmistettuja ruokia, niin helpottaa meikäläisen hommat kun ei tarvitse erikseen sosetehdasta pyörittää. 
Myin Oton turvakaukalon kaverilleni ja se on ehkä sellainen konkreettisin "okei, pikkuvauva-aika meni jo"-toimi.. Toisaalta olen kyllä todella helpottunutkin tästä, koska koen olevani parhaimmillani leikki-ikäisten lasten kanssa, en niinkään vastasyntyneiden.  Tiedättehän, kun on äitejä, joiden mahasta kouraisee aina kun he näkevät vastasyntyneen, he haluavat hoivata, tarjota läheisyyttä ja omistautua täysin vauvalleen.  Minulle taas vauva-aika on sellainen (kärjistetysti) "välttämätön paha", tie siihen lapseen.  Toki nautin myös pikkuvauvan hoitamisesta, mutta parhaimmillani en siinä ole.  Minä olen parhaimmillani metsäretkillä, tonkimassa muurahaispesää, tekemässä käpylehmiä, hyppimässä trampoliinilla, pelaamassa katulätkää.  Joten voin sanoa että otan kyllä ihan mielelläni vastaan tämän Otonkin lisääntyneen "oma-aloitteisuuden" ja sen että pikkuherra viihtyy jo hetkittäin yksinkin leikkimässä leluillaan.  Edelleen meidän illat on omistettu pitkille syötöille ja lähekkäin ololle, mutta muuten päivät rullaavat jo minulle sopivalla vauhdikkaalla tahdilla.  Ottokin on onneksi melkoinen tulisielu ja vauhtiveikko, joten täydentää perhettämme erinomaisesti!  Ja osaa sitten myös vaatia sen läheisyytensä ja oman aikansa minulta jos siitä jää paitsi, aloittaen hiljaa "mämmämmämmäämää", pikkuhiljaa koventaen ääntään siihen asti että kuulen että nyt on aika pikkuherran saada äiti vallan itselleen hetkeksi :)  Hauska juttu, että toisaalta tuntuu että Otto on ollut meillä aina ja välillä taas että olen saanut tuntea hänet vasta niin hetken aikaa.  Saas nähdä, millainen pikkumies hänestä kuoriutuu!  Isoveljensä tänään uimassa mietiskeli että "miksi tuo myyjä laittoi minulle niin paljon kastiketta että osa valuu pöydällekkin" kun söi pehmistään.  Vastasin että "ehkä se myyjä katsoi että tuossa on sen näköinen poika että tarvii paljon kastiketta".  Niilo mietti hetken ja sanoi että "tykkääköhän tuo myyjä ihanista pojista joiden tukka on kammattu?" ÄÄÄÄk, mun sydän pakahtuuuu! <3 Mitä tuohonki sitten vastaat, "no juu, varmasti tykkää".  Jos vaan pikkuveli on yhtään isoveljensä kaltainen, luulen että näitä hassunhauskoja hetkiä on mulle luvassa vielä aika monta tulevina vuosina! :)