Kevätpulinoita

Kapp Ahlin kevättamineet vesitestissä!  Tulos:
Erinomainen, ei tippaakaan läpi! :)

 Kevät on tullut ja sitä myöden narttujen juoksut myös alkaneet.  Pari viikkoa sitten käytiin silmäpeilauksessa Nancin (Objibwa's Venancia NiBa) ja Mantan (Banietta's Style for Myrock's) kanssa ja molemmat neidit saivat luvan perheenlisäykselle, puhtaat silmät olivat siis kummallakin.  Manta aloitti juoksunsa kolmisen viikkoa sitten, mutta verta tuli vain pari päivää ja sitten se loppui.  Laskimme siitä astutusajankohtaa, mutta kumpikin, sekä Manta että sen sulho olivat sitä mieltä ettei hommaa nyt hoideta joten päätimme jäädä odottamaan oikeaa ajankohtaa.  Josko kyseessä oli vain jonkin sortin esikiima tms joka sotkee nyt kuvioita kun juoksu alkoikin melkein 2kk etuajassa.  Seuraillaan tilannetta siis ja jos varsinainen juoksu alkaa niin sitten järeämmin asein (progetesti) hommaan mukaan niin voidaan jotain jälkikasvua odottaakkin.  Mantan sulhasesta kerron lisää kunhan saadaan juoksukin edes alkamaan :) Manta on nimittäin aina juossut kuin kello, joten siksi on outoa että se ensinnäkin poikkeaa kaavastaan ja toiseksi vuotaa veritippoja vain 2 päivää.  Toisaalta hyvä, ettei Mantaa nyt astutettu koska kahta pentuetta en haluaisi samaan aikaan hoidettavaksi!  Haluan rauhassa tutustua jokaiseen pentuun ja niiden tuleviin koteihin ja oppia tuntemaan molemmat osapuolet jotta osaisin yhdistää oikeat palaset toisiinsa, oikean pennun oikealle ihmiselle!

Niilolla Pomp De Luxin softshell-takki
kauppatakkina, vesipilari on kyllä 10000 eli
pitäisi kestää muutakin kuin kauppareissuja!

 Nanci aloittikin sitten juoksunsa tämän viikon tiistaina  ja Nancihan on tunnettu siitä että sen juoksu onnistuu aina sotkemaan jotkut suunnitelmat.  Kuten sen että meidän piti lähteä ensi viikoksi sinne Lappiin!  Onneksi en ollut vielä varannut lentoja kun emmin yhä että lähdemmekö omalla autolla ottaen koirat mukaan vaiko lentäen ja veisin koirat vanhemmilleni.  No, nyt ei tarvitse sitä pohtia kun ei päästä lähtemään ollenkaan.. Eihän tärppipäiväistä narttua voi mihinkään hoitoon laittaa, eikä ottaa mukaan Lucan kanssa, eikä jättää kotiinkaan tarhaan vinkumaan.  Ja lisäksi ensi viikon loppupuolella pitäisi varmaan kokeilla astutustakin, kun Nanci on aiemmin ollut melko aikainen narttu.  Mutta onneksi kevätkelit alkoivat täällä taas niin saadaan päivät mukavasti kulumaan pihaa laittaessa! Nancinkin sulhasesta kerron teille lisää heti kun astutus on tehty,  Nancille valitsemani uros on ensi kertaa asialla ja vaikka Nanci on kyllä hyvin helppo astuttava niin ainahan ei kaikki välttämättä loksahda paikoilleen, siksi tälläinen tiedon panttaus.. ;)

 Poikien kanssa meillä on ollut paljon puuhaa, ollaan käyty naapurin heppoja hoitamassa, Hetan luona ratsastamassa Emppu-shettiksellä, ollaan kerhoiltu, käyty perhekahviloissa, käyty uimassa joka viikko vähintään kerran ja lisäksi lenkkeilty paljon.  Niilo sai uuden 16-tuumaisen polkupyörän ja lenkkivauhti nopeni taas kertaheitolla!  Enhän minä tajunnutkaan että sillä niin kovaa pääsee :D Ja kolmevuotiaathan tunnetusti osaavat aivan kaiken ja pystyvät ihan kaikkeen joten apupyörätkin piti ensin ottaa pois kun 12-tuumaisellakin ilman niitä mentiin.  No, eihän siitä vielä tullut oikein mitään ilman apupyöriä joten laitettiin ne takaisin.  Sovittiin että pari viikkoa treenaillaan niiden kanssa ja nyt kun Niko tulee ensi viikolla taas työreissulta kotiin niin otetaan sitten apparit pois jos siltä tuntuu.  Jotenkin tuo kaikkeen pystyminen on vaan niin huippusuloista! 

Huomenna ollaan taas menossa Empulla ratsastamaan ja Niilo vielä viimeiseksi illalla sanoi että aikoo sitten hypätä Empulla "isojaisoja" (venytä käsiäsi niin ylös kuin saat) esteitä.  Emppu on tosiaan reilusti yli 20v eikä ole varmaan vuosi kausiin hypinyt edes harjanvarren yli, saati isojaisoja esteitä! Mutta tokihan minä myönnyttelin ja sanoin että katsotaan sitä sitten huomenna.  Kaipa tuo kuuluu osittain siihen poikana olemiseen että luulot itsestä on hyvin suuret.  Enkä  minä ainakaan halua olla se joka jokaisen luulon lyttää, uskon yhteiskunnan tekevän sen kyllä ja hiovan ne terävimmät särmät pois tulevaisuudessa.  En tietenkään lietso näitä juttuja ja "juu kyllä sinä voit hyppiä taivaaseen asti ponilla jos haluat" vaan totean vaan että katsotaan sitä sitten huomenna.  Jossei asia ole siksees jo unohtunut niin sitten yhdessä todetaan että tarvitsee ehkä hiukan vielä harjoitella selässä pysymistä ja ponin ohjaamista ennenkuin voidaan siirtyä estehyppelöihin.  Tai mopolla keulimiseen.  Tai polkupyörällä rampista loikkimiseen.  Tai uimahallissa 10 metrin hyppytornista hyppäämiseen.  Tai mitä näitä nyt sit olikaan, vaikka ja mitä :D

Jotenkin siis aivan mahdottoman suloista tuo kaikkeen pystyminen, mutta onhan siinä sitten haittapuolena toki se että kavereiden edessä se helposti kääntyy uhoamiseksi ja sellaiseksi esiintymiseksi.  Niilosta huomaa että kaikki häntä isommat pojat ovat nyt saaneet oikein kunnon ihailua osakseen ja heidän tekemisiään seurataan todella tarkasti ja seuraan hakeudutaan.  Ja jos sitten äiti (tai pikkuveli) tuppaa seuraan niin täytyy vähän esittää "kovista".  Otto parka saa aina sulkeutuvan oven eteensä ja osaa hänkin jo ilmaista tahtonsa melko vahvasti!  Hassuja pikkumiehiä molemmat :) 

Otto on kohta 11kk ja on nyt viikon verran maistellut luomuviiliä hedelmäsoseen kera.  Viili maistuu hyvin ja puolisen purkkia menee aina kerralla välipalaksi.  Tarkoituksena olisi totutella nyt vielä hetki jogurttiin ja sitten maitoon tehtyihin ruokiin ja sitten siirtyä hiljaksiin rintamaidosta ihan nokkamukista juotuun luomumaitoon.  Tämä on siis äidin suunnitelma, saas nähdä mitä Otto on asiasta mieltä :D Rintamaitoa meillä menee enää pari kertaa päivässä joten siinä mielessä siirtymän luulisi olevan aika helppo.  Niilon kanssa ainakin homma sujui samassa iässä mukavan mutkattomasti.  Mutta Niilo oli vauvana muutenkin monissa asioissa aika mutkaton, toisin kuin pikkuveljensä joka on osoittanut osaavansa pitää kyllä puolensa! Ja ilmaista mielipiteensä ja tahtonsa :) Otto on myös oppinut seisomaan ilman tukea ja muutamia askeleitakin hän jo ottaa.  Kova on kiire pikkuveljellä siis, vaikka oli Niilokin himpun vajaa 1v kun alkoi kävellä, 1v synttäreillä käveli jo ihan hyvin joten osasin odottaakin että pian mennään ja kovaa myös Oton kanssa..! Eipähän ehdi äidin aika tulla pitkäksi kun näiden vauhtimiesten perässä koittaa pysytellä! :)

Hyvää kevättä kaikille blogini lukijoille!  Toivottavasti minulla olisi ensi kerralla jo kerrottavaa pentusuunnitelmistamme enemmän! :)