Pennut täyttävät sunnuntaina 7 viikkoa! Käisttämätöntä, mihin tämä aika oikein hukkuu! Olen ollut kuukauden päivät nyt sairaslomalla ja minun oli tarkoitus sairasloman aikana ehtiä tekemään sitä tätä ja tota, tyyliin katsoa poikien pieneksi jääneet vaatteet kirppikselle, tehdä vähän nettihommia jne enkä mitään näistä ehtinyt. Sen sijaan aika on mennyt arjen pyörittämiseen, keppien kanssa jo pelkkä maitotölkin nostaminen pöytään on puolet hitaampaa kuin ilman keppejä! En ollut ikinä ajatellutkaan, että keppien kanssa kaiken kantaminen voi olla näin hankalaa, mutta Siperia opettaa ja nyt kun sain kepit pois niin kaikki tuntuu niin ihanan helpolta!
No, ehtiihän niitä vaatteita selailla sitten vaikka kesälomalla, tämä sairasaika oli tarkoitettu polveni kuntouttamiseen ja loistavasti se onkin kuntoutunut! Vielä en saa muuta urheilua koipeni kanssa harrastaa kuin määrättyjä reisilihasjumppasarjoja, mutta kyllä täältä vielä tullaan :) Hevosen selkään olisi kyllä ihana päästä, hinku on kova ja jospa polvi sen nyt viimein mahdollistaisi! Ensi viikolla palaan töihin mutta teen vai kevyempiä toimistovuoroja nyt ainakin tämän ekan listan, niin saa koipi toipua kunnolla.
Hurja pentusakki kävi tänään eläinlääkärillä ja hienosti oli kaikki kunnossa, yhdellä pojista oli toinen kives vielä nivuskanavassa mutta eiköhän se sieltä alas pian tupsahda kun ei suvussa kivesvikaa ole esiintynyt. Joka päivä ovat ulkoilleet ja kuten kuvista voi päätellä, ovat rauhalliset päivät jo takanapäin. Tämä konkkaronkka menee eikä meinaa! Ihan superreippaita ja vauhdikkaita pikkukavereita kaikki :)
Kuten kuvasta voi nähdä, Manta imettää pentuja yhä. Kiinteää ruokaa poppoo kuitenkin syö 3-4 kertaa päivässä ja imetyskertoja olen alkanut rajoittaa. Tässä on yksi syys siihen, miksi meillä pennut asuvat aina vähintään 8-viikkoisiksi, kun ei nää mun nartut vieroita kovin ajoissa.. Ja nyt kun olen rajoittanut imetyskertoja, käy Manta oksentamassa ruokaa pennuilleen, eli täysin vakuuttunut hän on että nälkäkuolema pentuja uhkaa :D Hassu mamma!
Meillekkin jää kotiin tästä pentueesta pentu, Blondi. Blondi on Niilon valitsema ja luonteeltaan niin rämäpää, etten sellaista kehtaisi kenellekkään myydäkkään :) Blondista toivotaan jatkajaa sorsa- ja kyyhkystyspuuhiin sitten kun Luca siirtyy eläkkeelle. Lisäksi toivon pääseväni myös jälleen mejämetsään. Jotenkin hymyilyttävä olo saada vihdoin oma kasvatti jäämään kotiin! Olen tätä lykännyt niin monesta pentueesta jo, kun olen omasta harrastuskoirasta haaveillut mutta aina aiemmin ajankohta on ollut niin huono. Nyt kun pojat ovat aloittaneet hoidossa 2 päivää viikossa, ei mummien hoitoapu ole enää sidottu minun työpäiviini ja toivottavasti saan sitten pyydettyä apua iltaisin jotta pääsen taas treenikentille ja metsään pennun kanssa :)
Kaikille pennuille on siis jo koti tiedossa, kiitos mukavista yhteydenotoista ja pentukyselyistä ja toivotan näin yhteisesti kaikille ilman pentua jääneille onnea pennunetsintään! Se oma pentu löytyy jokaiselle kyllä varmasti, kunhan vähän malttaa odottaa! Hyvää kannattaa aina odottaa, eikä missään nimessä sortua epämääräisiin myyntipalstoihin tai varsinkaan hätiköidä pennunetsinnässä. Meille on seuraava tolleripentue suunnitteilla todennäköisesti loppusyksylle tai vuodenvaihteen tienoille, samoin mahdollisesti myös bordercolliepentue. Näistä ajatuksista lisää myöhemmin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti