Vihdoinkin sitä saatiin tänne Riihivalkamaankin, siis lunta! Pari päivää tästä ilosta ollaan jo nautittu ja muutamat lumityötkin ehditty tekemään. Naapurissa asuva mieheni eno kyllä kiltisti käy meidänkin pihasta lumet traktorillaan pukkaamassa, mutta Niilon suosikkiharrastus on tämä "lumiointi" joten pakkohan sitä on päästä pojan tekemään! Tänään käytiin kunnolla ulkona ja ekaa kertaa tänä talvena joutui miettimään varsinkin Oton kylmänkestävää vaatetusta. Tuollainen pikku-ukko kun lähinnä istuskelee vaan pulkassa tai rattaissa, niin ei lämmin pääse tulemaan toisin kuin isoveljellään joka on oikea hikipää. Olen tykännyt molemmilla pojilla Molo kidsin haalareista ja ostinkin Otolle turkoosin pyxiksen joka tuossa profiilikuvassanikin näkyy. Niilolla on yksivetoketjuinen polaris-malli. Pyxiksen suurin etu on aivan loistava tuulilukko kauluksessa, toisin kuin Ticketin haalareissa se on mitoitettu juuri sopivan alas joten ei tule ärsyttävästi litistämään leukaa. Meillä oli tänään -12 astetta mutta mukavasti se Otto veteli ensin yhdet päikkärit autossa villashaalin sisällä ja toiset vaunuissa. Haastetta pukemiseen tuon liikkumattomuuden lisäksi tekevät nuo pitkät päikkärit, sillä pelkään paleltumista kun Otto nukkuu 3-4 tunnin päikkäreitä kelissä kuin kelissä ulkona. Meillä on kyllä paksu untuvapussi siellä mutta naama jää aika paljaaksi.. Hyvin on iho kuitenkin kestänyt kun joka ilta muistaa rasvata. Vannon myös kerrospukeutumisen ja varsinkin merinovillan nimeen, meillä on Otolla merinovilla body ja -sukkikset sekä tumppuja, sukkia yms kyseisestä materiaalista. Niilolla taas on alla tekninen alusasu ja kevyemmillä pakkasilla joko college-vaatteet tai kevyemmät sisävaatteet ja fleecehaalari, kovimmille pakkasille ja metsästysreissuille on Kivatin villahaalari. Lisäksi merinovillaa kaulaan, hanskojen alle merinovillasormikkaat ja merinovillasukat kenkiin.
Meillä tosiaan varsinkin tuo 3-vuotias Niilo on sen verran vauhdikas kaveri, että ulos on mentävä joka päivä. Reilu kuukausi sitten koitettiin jättää ulkoilu kerhopäivän päälle väliin, ajattelin josko kerho olisi väsyttänyt, mutta tultiin siihen tulokseen että ei taas hetkeen kokeilla ulkoilun väliin jättöä. Koirat toki tykkäävät, kun pääsevät joka päivä vähintään viereiselle pellolle juoksemaan, ja tonttimme takana kulkee hevosten harjoitusrata jossa on kiva lenkkeillä kun voi pitää koiria irti pelkäämättä vastaantulevia autoja. Senni-ajokoiraa ei tietenkään voi irti laskea, mutta Senni lenkkeilee sitten remmissä tollereiden ollessa vapaana, ehkä hiukan epäreilua mutta onneksi Senni on niin sopeutuvainen ja nöyrä ettei pidemmän päälle jää vihoittelemaan. Tänä syksynä päästiin toissapäivään asti lenkille niin että Niilo pyöräili ja Otto oli rattaissa mutta nyt on ehkä otettava tuplarattaat hetkeksi käyttöön ennenkuin kunnon pulkkakelit (tai siis stigakelit) alkavat. Meillä on Phil&Ted's Vibe v2 -tuplarattaat pojilla ja niitä käytin jo viime talvena Niilolla kun lenkkeiltiin, joten lumessa ne on tullut jo testattua ja mukavasti kulkivat ihan sohjossakin. Saapas nähdä, miten kulkevat nyt kun painoa on hiukan enemmän, ei ole mikään ihan kevyt kuorma meikäläisellä työntää.. ;) Jos osoittautuu mahdottomaksi niin täytyy sitten pakata koko konkkaronkka autoon ja ajella vaikka hiekkakuopille mäenlaskuun ja koiria juoksuttamaan!
Ihanaa muuten, kun saatiin oma automme takaisin, siihen vaihdettiin uusi takaluukku kun Niko peruutti omalla autollaan mun autoa päin.. Ja viikon päivät porskutin pienellä Skoda Citigolla, luojan kiitos sain edes sellaisen kun mua ensin peloteltiin Ford KA:lla, eli kaksiovisella autolla.. Onko kukaan koittanut virittää hujoppia joka painaa 18kg ja on 10cm ikäisiään pidempi turvavyöistuimeen ja hieman tuhtia pikkuveljeä joka painaa yksistään jo 12,5kg plus turvakaukalo vajaan 5kg, pikkuauton takapenkille ilman takaovia? Huokailuni puhelimessa kuulosti ehkä tarpeeksi epätoivoiselta, joten sain sentään neliovisen auton, joka vaan oli litistetty sekä keulasta että perästä :) Mulla kun on vuoden vanha Skoda Octavia, niin olen tottunut että mukaan saan helposti pojat takapenkille, hoitolaukun apukuskin paikalle, takakonttiin 2 koiraa, Niilon polkupyörä ja Oton rattaat. Jos oikein hätä tulee, niin Luca tai Nanci voi matkustaa apukuskin jalkatilassa, jolloin saadaan koko komppanja pakattua kyytiin. Sanomattakin siis selvää, että vähän aiheutti päänvaivaa tuollainen minikaara.. No, selvittiin siitä viikosta kuitenkin ja nyt mun ei tarvitse kirjoittaa autoni takaikkunaan lappua että "ei, en peruuttanut mitään päin vaan mieheni peruutti lava-autollaan minua päin". Koska kaikkihan luulivat, että minä olen pakittanut johonkin autollani.. Yhtään kolaria en ole vielä ajanut 10-vuotisen kuskinurani aikana, enkä ajatellut lähiaikana ajakaan! Toivotaan että olisi yhtä hyvä onni myötä tässä asiassa jatkossakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti