"Onni alkaa arjesta"

Reippaan ulkoilun jälkeen maistuu esimerkiksi broilerkiusaus hyvin!

Vaikka sanoinkin, että pakkasilla täytyy vaan pukeutua paremmin ja ettei ole huonoja kelejä, on vain keleihin sopimattomia vaatteita, niin kyllä vaan tälläinen -5-10 astetta on se "the talvikeli" jota minä ainakin henk.koht aina odotan! Jos oikein nirsoilemaan alkaisin, niin toivoisin vielä 5-10cm lisää lunta, mutta kyllä tämäkin määrä riittää jo ties mihin. 

Koirieni puolesta olen kantanut hieman huonoa omaatuntoa nyt toisen lapsemme syntymän jälkeen (no joo,syksy meni hyvin kun olivat sorsa-/kyyhkysmetsällä lähes joka ilta, mutta sen jälkeen), kun tuntuu ettei aika vaan millään riitä niiden kanssa harrastamiseen.  Yrittäjämieheni tekee pitkiä päiviä ollen päivittäin poissa klo 06-19 joten eipä noiden aikojen ulkopuolelta kauheasti edes treenivuoroja (saati -motivaatiota) edes löydy. Ajokoira toki pääsee joka viikko muutaman kertaankin metsälle, mutta tollereiden treenaaminen tokossa ja agilityssä on kyllä jäänyt vähiin.  Toisaalta, olen siitä mieltä että ne hienoluonteisimmat koirat kestävät kyllä myös elämässä tapahtuvat muutokset, olivat ne sitten mitä vaan ja kunhan perustarpeet tulevat täytetyiksi.  Mutta onhan tuo hurja muutos joka iltaisiin treeneihin tottuneelle koiralle olla pelkän lenkkeilyn varassa.  Nyt olen kuitenkin löytänyt tähän ratkaisun, nimittäin nyt kun on lunta niin tollerit pitävät suuresti vetohommista!  Ostin molemmille vetovaljaat ja nyt ne sitten saavat vetää Niiloa rattikelkalla tai potkukelkalla :) Aamulenkin jälkeen kun saadaaan Otto-vauva nukkumaan, valjastetaan "tollot" kulkupelin eteen ja kierretään mönkkäririnkiä ympäri.  Lisäksi ollaan Niilon kanssa kunnostauduttu noutotreeneissä, Niilo vie dameja metsään (3v pojanklopin mielestä varsinkin niiden piilottaminen kannonkoloihin yms on huippuhauskaa) ja sitten tollerit pääsevät töihin!  Eli nyt ei tarvitse niiden joutenolosta kantaa huonoa omaatuntoa minunkaan! Huippua, nyt vielä vähän lisää lunta niin päästään koirien kanssa järven jäälle hiihtämään!

Niilon kanssa kokataan joka päivä.  Tänään tehtiin värikästä broilerkiusausta ja peuranjauheliha-makaronilaatikkoa.  Niilo on oikea apupoika-Antero.  En ehdi kuin ottaa ensimmäisen mittakupin tai kipon esiin niin jo ollaan essu kourassa vessassa pesemässä käsiä.  Ja joka päivä sama kysymys, "pesenkö palasaippualla" :D Joka ainut päivä tuota asiaa täytyy kysyä, vaikkei muita vaihtoehtoja ole, nimittäin nestesaippuat on muutaman "oho, tää lavuaari tulvii, mulla meni tonne koko pullo saippuaa"-tapaturman jälkeen nostettu sen verran ylös että ne ovat poissa laskuista.  Mutta joka päivä asiaa täytyy silti ilmeisesti kysyä kun aina sieltä vessasta jotain huikkaillaan.  Kaikessa mukana ja välillä apuna, välillä hiukan hidasteena, mutta yhdessä tehden opitaan.  Niilolta sujuu jo sähkövatkaimen käyttö, raastaminen, pikkuveitsellä pilkkominen ja ainesten mittaaminen.  Toivottavasti saisin pienen ruoanlaittokärpäsen molempiin poikiin sitten joskus istutettua, eivätkä pojat oppisi että ruoka vain ilmestyy valmiina jostain pöytään.  Metsästävissä perheissä tosin ruoan laitto alusta alkaen itse on vissiin enemmän sääntö kuin poikkeus joten sinällään mitäänna ainutlaatuista meissä tuskin on tämä(kään) asian suhteen :) Siinä suhteessa ollaan kuitenkin hassu perhe, että mies metsästää ja minä olen kasvissyöjä.  Nykyisin tosin syön myös kalaa ja välillä kanaa ja käytän myös maitoa ja kananmunia, mutta punaista lihaa ei lautasellani ole ollut 15 vuoteen.  Vaikka aikanaan tein ihan eettisten periaatteiden vuoksi päätöksen alkaa vegetaristiksi (silloin en käyttänyt mitään eläinkunnan tuotteita), sopii metsästys kuvioon kuitenkin melko hyvin, sillä mikäs sen paremmin elänyttä lihaa olisi kuin riistanliha.  Pojille syötän riistanlihaa paljon mieluummin kuin suojakaasuun pakattuja sika-nautajauhelihoja ja ilmeisesti myös maku esimerkiksi peuran jauhelihassa on erilainen kun se maistuukin paljon paremmin.  Puhtaat raaka-aineet ovat muutenkin sydäntäni lähellä ja kesät kuluvatkin yrttejä ja kasviksia kasvattaen.  Jos vaan olisi mahdollista, niin meillä varmaan olisi pari kanaa ja lehmä takapihalla, mutta onneksi se ei ole sekä ajan että tilan puolesta :)