Tämä päivä kului koirahommissa, nimittäin Kennelliitto valmistelee jalostustarkastusta jalostukseen harkittaville koirille ja tänään olimme mukana pilottihankkeessa koskien jalostustarkastusten käyttäytymisosiota. Tästä on vielä pitkä matka varsinaiseen jalostustarkastukseen, mutta taustalla tapahtuu koko ajan kyllä..
Mulla oli mukana tolleriurokseni Luca, joka omaan Hessu Hopomaiseen tapaansa vihelteli testin läpi ilman sen suurempia kommervenkkejä. Eihän Lucaa vieraat ihmiset tai äänet saa hätkähtämään ja kohderyhmänä tuollainen 8-vuotias, aikansa aktiivikäytössä ollut, paljon nähnyt herrasmies olikin tietysti hiukan väärä, kun ei mitään räjähtäviä reaktioita oikein voinut odottaakkaan (paitsi vieraan ihmisen käsittelyssä mua aika hiukan nolotti Lucan syöksyminen syliin, heittäytyminen selälleen ja kieriminen ja röhkiminen).. Mutta saatiinpahan kokemusta testin järjestämisestä ja tiedetään mitä itse tehtäisiin omalla porukalla paremmin tai mitä voitaisiin muuttaa jotta testi olisi omalle rodulle mahdollisimman sopiva. Tai testi on väärä sana, kyseessä ei ole koe, eikä testi, sinne ei mennä testaamaan mitään koiran taitoja tai omistajan koulutuskokemusta, vaan halutaan nähdä miten koira reagoi ihan tavallisiin arkipäivän asioihin, kuten vieraisiin ihmisiin, vieraaseen koiraan, ääniin, ihmisjoukkoon, erilaisiin alustoihin jne. Tästä tulee varmasti juttua pian ainakin Koiramme-lehteen ja luultavasti myös omaan rotulehteemme, kunhan pyörät pyörtähtävät taas hiukan eteenpäin!
Pojilla olikin sitten miesten ilta kun olivat keskenään täällä kotosalla. Niilo ei ollut suostunut syömään Nikon ehdottamaa iltapuuroa, joten puuron keittoonhan se oli minun ryhdyttävä kun pääsin kotiin. Ja sitten vielä Ottoa syöttämään, kun oli niiiin kauheassa nälässä pidetty eikä yhtään maitoa muka annettu :D Voi näitä mun mammanpoikia! Kai se äitin tekemä puuro vaan sitten on niin paljon parempaa. Nikolta kysyin että oliko ollut helppo ilta, aika touhua kuulemma oli taas ollut. Mietittiin sitten samalla, että jos palaisin suoraan äitiyslomalta töihin, niin olisin kotona enää 3 viikkoa. Aika hurjaa olisi Ottoa kuvitella hoitoon laitettavan tässä vaiheessa, kun toinen on vielä niiiiiiin pieni... Niilo sanoi, ettei aio mennä ikinä enää hoitoon eikä kuulemma kouluunkaan, ajelee vain formulalla ja Otto pikkumönkkärillä. Ja mä kuulemma hoidan heitä ihan aina täällä kotona. Päädyttiin sitten kompromissiin että vähän tarttee kuitenkin kouluja käydä jotta osaa laskea miten nopeasti mihinkin kurviin voi ajaa ja kuinka pitkälle bensa riittää. Ja hoitoonkin voisi mennä jos mummi tulisi sinne kanssa. Poikien mummi on siis lastentarhanopettaja naapurikunnassa, mutta Niilo koittaa kovin hankkia mummille siirtoa tänne Tammelaan.. Hauskoja tarinoita tulee muutenkin tuollaisen 3v:n suusta ja mielikuvitus laukkaa todella! Tämä näkyy esimerkiksi mielikuvituskavereiden määrässä, Niilolla on mielikuvituskavereita "Leo" ja "kahdeksan Niiloa". Mulle ei ole vielä ihan selvinnyt, ovatko "kahdeksan Niiloa" oikeasti niin monta eri henkilöä vai onko kyseessä vain yksi tyyppi, mutta Leo ja kahdeksan Niiloa esimerkiksi ohittelevat autolla, joutuivat poliisin pysäyttämiksi, piirsivät Niilon rumpuihin tussilla ja repivät suirun tapettia Niilon sängyn vierestä. Aika tyyppejä.. "Ohita äiti toi auto"! -"En mä kun ei tässä voi ohittaa".. -" Leo ja kaheksan Niiloa olis ohittaneet jo"... Niimpä.. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti